Puheenjohtajan havaintovihko

Vihdoinkin talvi. Lunta ja jäätä riittävästi vaikka saukkolaskentaan. Niin tuli aika Keuruun seudulla kehitetyn saukkokannan arviointitutkimuksen lumijälkilaskentaan.

Metsähiiri (Apodemus flavicollis) on eteläisimmässä Suomessa yleinen, mutta jo Keski-Suomen leveysasteilla vain laikuttaisesti esiintyvä.

Sateinen ja lämmin syystalvi ovat tehneet maastoretkistä vähemmän houkuttelevia. Tänään näin vasta toiset saukonjäljet (emo ja poikanen kulkeneet yhdessä) koko talvena.

Olen pitkin kesää seuraillut kuikkien ja tiirojen kalastustouhuja. Touhu on komeaa kuin valailla ja suulilla suurilla merillä.

Useimmilla Suomen luonnonsuojeluliiton piireillä on valmistelusopimusoikeudet METSO-ohjelman suojelualueen tekoa varten.

Katselin tänään (17.7.) kuinka sepelkyyhkypari rakensi uutta pesää – ties monettako tänä kesänä. Voisi sanoa, että onnetonta räpellystä.

Luonnonystäväkin halajaa joskus kauemmas kotiseudulta – ihan vaan lomalla. Lomamatka lentäen ei ilmastosyistä kuitenkaan houkuttele.

Kävin katsomassa kiistellyn Lempaatsuon keskikesää. Suon luonnontilainen puolikas on komea ja lukuisten erilaisten suotyyppien johdosta myös vaihteleva.

Petolintututkimuksen perustana toimivat ns. petoruudut; 10x10 km:n karttaruudut, joilta yritetään löytää kaikki petolintujen pesät.

Perhoslaskennan kesän ennätyskierros tehtiin lähes liian kuumassa. Varjossakin lämpö kipusi kolmenkymmenen tienoille ja auringossa kulkevalla reitillä oli välillä ”lähes” kuuma.