Maalla Vallilassa

Eilen uutisoitiin kotimaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan allergioita esiintyy vähemmän lapsi

Siirtolapuutarhan kevät alkaa, kun kuopsutettava maa paljastuu lumen alta. Hanki on humpsahtanut hetkessä olemattomaksi.

Omenoita kypsyi tänä syksynä niukasti. Kevään pölytys ilmeisesti kärsi viileästä säästä – pörriäiset eivät olleet vielä liikkeellä, kun kukat niitä odottivat. Vein mehupuristamolle puolet vähemmän punaposkia kuin viime vuonna. Syysomenapuut seisovat monilla kuulemma tyhjillään.

Puutarhassa on näkynyt tavallistakin hupsummin käyttäytyviä, pienenlaisia siilejä. Ilmeisesti emot ovat vieroittaneet poikasensa, jotka nyt törmäilevät maailmassa omin avuin.

Etsin tietoa kompostikäymälästä. Hakukone tarjosi ensimmäiseksi mainosta pakastavasta vessasta. Kyllä vaan, jätökset ensin pakastetaan ja sitten kompostoidaan.

Olen jo pari kesää himoinnut pihalleni vaatimattoman viehkeää varjoliljaa, joka kuuluu suomalaisten puutarhojen todellisiin perinnekasveihin.

Nyt on oikea aika valvoa läpi yön ja nauttia ihmeellisistä, valkeista kesäöistä. Yölaulajat pitävät vielä hetken konserttejaan. Lepakoita on helppo nähdä valoisaa taivaankantta vasten.

Basilika on hävinnyt kasvilavasta. Kokonaan ja viimeistä tupsua myöten.

Piha tuottaa satoa ihanasti jo toukokuun puolella. Salaattien sun muiden lehtivihannesten suhteen olen ollut pari viikkoa omavarainen.

Ovatko vuohenputki, rönsyleinikki ja voikukka pihan tervetullutta monimuotoisuutta vai raivostuttavia rikkaruohoja? Kitkiessä on aikaa yrittää määritellä omaa rikkaruohosuhdettaan.