Blogittajia

PUHEENJOHTAJAN HAVAINTOVIHKO

SLL:n liittohallituksen puheenjohtaja ehtii kiireiltään myös
havainnoimaan luonnon menoa. Biologian ja maantiedon opettaja on ehtinyt
myös väitellä filosofian tohtoriksi, saukkojen ekologiasta. Tässä
blogissa kiinnitetään huomio ajankohtaisiin tapahtumiin luonnossa ja
etsitään vastauksia luonnossa kulkevan ihmisen pohdintoihin.

 

IKIJÄÄRÄ

Terho Poutanen on SLL:n entinen tiedotuspäällikkö, joka on siirtynyt Itä-Suomeen viettämään eläkepäiviään, luonnon keskelle. Kerran biologi, aina biologi. Tässä blogissa paljon nähneen luontomiehen kynästä saavat osansa rakasta luontoa kaltoin kohtelevat.

 

YLLÄPIDON TIEDOTUKSIA

Sivuston toimintaa - ja ennen kaikkea toiminnan ongelmien ratkaisua - koordinoi Tuomas Aivelo. Biologi, opettaja ja jatko-opiskelija pohtii, miten pienistä puroista kasvaa iso virta ja luonnonystävät kokoontuvat ihastelemaan rakkauden kohdettaan. Tässä blogissa taustoitetaan sivuston uusia tuulia, kerrotaan uusista ominaisuuksista ja aika usein myös kerrotaan meneillään olevien kisojen alkamisesta, päättymisestä ja palkitsemisesta.

 

Blogit

Käyttäjän Luonnontieteellinen keskusmuseo kuva

Lepakkotutkijan blogi, 30.5.

Kesä on ovella. Omenapuut kukkivat ja aurinkoista säätä on ollut monena
päivänä. Yöt ovat kuitenkin olleet vielä varsin viileitä. Kirkkonummella
maastotöiden ohessa näimme pellolla kaksi kurkea, joita sai tarkkailla
kaikessa rauhassa hyvän tovin tien penkereeltä. Ne kajauttelivat komeasti
trumpettihuutojaan. Kurjen ääni on majesteettisen uljas, kuin viesti aikojen
takaa. Hieman myöhemmin pääsimme vielä tarkkailemaan valkohäntäpeuran
puuhailuja metsän reunassa. Se ei ilmeisesti ollut huomannut meitä, vaikka
olimme hyvin lähellä. Pari päivää myöhemmin tulee muistivihkoon merkintä
melkoisesta yllätyshavainnosta. Huomaan auton ikkunasta Siuntion Suitian
pelloilla jotain suurikokoista. Pysähdymme kiikaroimaan ja uskottava se on –
pellolla on kolme kattohaikaraa. Hauska havainto, varsinkin kotimaassa.

Käyttäjän Tuntematon kuva

Loppukiri enää jäljellä - sitten alkaa

Kuukausien työ on takana ja vihdoinkin saadaan ihan oikeita konkreettisia tuloksia aikaan. Sivuston pitäisi olla vihdoinkin kunnossa ja suunniteltuun julkaisuun on aikaa alle kaksi viikkoa. Pientä säätöä on vielä tehtävänä ennen julkaisua, mutta suuret linjat pitäisi olla jo kunnossa. Luontokuvasivusto ilman luontokuvia on täysin turha, joten seuraava tehtävämme on maalata ikkunaan hieno näkymä Suomeen.

Olen viimeisten kolmen kuukauden aikana kuluttanut niin paljon aikaa sivuston ideointiin, suunnitteluun ja markkinointiin, että lukkarinrakkaus alkaa olla liian laimea ilmaus omalle luontoikkunasuhteelleni. Mahdollisuudet ovat suuret, koska todellista suomalaista luontoyhteisöä ei ole nettiin syntynyt.

Käyttäjän Luonnontieteellinen keskusmuseo kuva

Lepakkotutkijan blogi, 15.5.

Oltuani vajaan viikon matkoilla on kevät kotimaassa edennyt aimo
harppauksen. Koivuissa on Helsingissä jo isot lehdet, Savonlinnassa käydessä
huomasin taas selvän eron kevään aikataulussa eri leveysasteilla – koivujen
lehdet olivat vielä reilusti pienemmät kuin rannikolla. Tuomet kukkivat ja
tuoksuvat huumaavasti. Työmatkoiltakin kertyy luontohavaintoja, joskus aika
hauskojakin. Aamulla töihin kävellessä ihmettelin sinisorsanaarasta, joka
seistä tökötti Vallilassa sillan kaiteella, kävelytien vieressä ja tähysti
ympärilleen. Aivan kuin se olisi pohtinut, että "missä se isäntä taas
luuhaa". Helsingin kanipopulaatioon pääsee varsin helposti tutustumaan
työpaikalta Pasilan juna-asemalle kävellessä. Erityisesti iltaisin
töpöhäntiä näkee pienen puistikon pensaiden juurilla ja joutomaalaikuilla.
Kuinkahan laajalle kanit vielä levittäytyvätkään?

Käyttäjän Luonnontieteellinen keskusmuseo kuva

Lepakkotutkijan blogi, 3.5.

Kevätiltojen hämyssä on oma ihastuttava tunnelmansa, joka ilahduttaa vuosi
toisensa jälkeen. Mustarastaat laulavat ja sinivuokot kukkivat sinnikkäästi
kuivien lehtien keskeltä. Saniaiset alkavat keriä lehtisykkyräänsä auki.
Myös lepakot heräävät pitkästä talvihorroksestaan. Kevään ensimmäinen
lepakkohavaintoni on varsin hyisistä oloista: 25.4. koleana iltana osin
jääpeitteisen järven rannalta. Kylmästä piittaamaton uskalikko oli
karaistunut lajimme pohjanlepakko. Viileän jakson jälkeen on vihdoin saatu
lämpimämpiäkin päiviä. Viikkoa myöhemmin Espoon Lippajärvellä lenteli
kevätsäiden rohkaisemana myös vesisiippa. Veden pintaa halkoi piisamin kuono
sen uidessa kevätillan hämärässä. Rantaviivalta löytyvät piisamin
aterianjätteet – isoja kasoja simpukankuoria.

Yhdistele sisältöä