Terveiset Naantalista

Tervehdys ystävät,

Muutin reilut 10 vuotta sitten maaseudulta naisen perässä tänne Naantaliin. Maisemat ja rantavedet täällä ovat kuvauksellisia ja vesilinnustokin runsas, joten verrattuna aikaisempaan Aurojokivartiseen elämääni luonto tuli jotenkin lähemmäksi.

Ensimmäiseltä ammatiltani olen maanviljelijä, joten vuorovaikutus ja vuodenaikojen vaihtelut ovat rytmittäneet elämääni jo lähes 40 vuotta. Kun siirryin toisiin ammatteihin, tuli luonnon seuraamisesta arkielämän henkireikä.

Kuljetan jonkinlaista kameraa yleensä aina mukanani ja näin keväällä auton penkillä on lähes aina pitkäputkinen järkkäri valmiudessa. ( 30.000 ruutua valotettu Canon 350D + Sigman 300mm tötterö)

Lintuja ja muitakin eläimiä kuvaan lähestymällä niitä hiljaa tuulen alapuolelta. Saatan myös istua pusikossa 8 tuntia yhteen menoon tähtäämässä jotakin mielenkiintoisen näköistä elävää. En ole milloinkaan eksynyt yhteenkään piilokojuun ; ) vaikka suunnittelenkin sellaisen kannettavan hankintaa. Suurta taidetta en saa syntymään, mutta kuva on minulle päiväkirjanomainen muisto hetkestä ja paikasta.

Täällä olevista kuvaajista olen vaikuttunut ja heiltä saa paljon oppia. Gugin kuvat ovat aina huoliteltuja. Suosittelen myös käymään Annien galleriassa – kerrassaan upeita kuvia. Tärkeintä on silti kaikkia yhdistävä tekijä – rakkaus luontoon yhdistettynä haluun jakaa kokemukset muiden kanssa.

Kuvaamisen lisäksi riimittelen joskus runoja. Tässä malliksi

Suomalainen rakkaudentunnustus
<>
Isäntä tallissaan illalla hevoskauroja hummalleen heitti.
Vielä viipyili navetan sillalla, kesäpaita vain puoliksi peitti.
Saunan piipussa tuli jo sammuili, pihapuskaan painui savu.
Lehmät pellolla märehti, ammuili, tuoksui liiterin pihka ja havu.
<>
Ehti emäntä lauteille kylpemään, lämpö leppeä lauteen kiersi.
Känsät kovat jo kohta pehmenemään, heinähanko pellolla hiersi.
Käsivarsilla vahvoilla lauteelle toi saavin vettä ja vihdan tuoreen.
Ja niin isäntä emäntää vihtoi, oi. Nousi hehku ulkokuoreen.
<>
Käsi karhea saippuaa kiikutti vasten ihanan emännän selkää.
Jo ajatus isäntää liikutti, tämä mies ei hellyyttä pelkää.
Ja niin kuin vain kesäsaunassa voi, kaksi hahmoa yhteen suli .
Iltalinnun laulu kaukana soi, hiipui tummaksi kiukaan tuli.
<>
Kauan hiljaa saunalla istuivat, kesäyön valo kestää pitkään.
Ei sanoja lausuttu, kaivattukaan, sitä hetkeä kuvaa ei mitkään.
Sitten nousevat tupaan päin lopulta, sanat rakkauden isäntä, että:
"Kun haet lehmiä niityltä aamulla, ojanreunas on lähteessä vettä."

Aurinkoista kevättä kaikille!