Vaikuttavin luontokokemuksesi?
Kertokaahan luontokokemuksesta, joka on erityisesti jäänyt mieleenne tai ollut vaikuttavin.
Itselleni se taitaa olla päästäisemon ja poikasten "tanssi", jota pääsin seuraamaan aivan vierestä, n. 50 cm:n päästä.
Olin metsässä ja kuulin polun vierestä kummallista tirskuntaa ja piipitystä. Pysähdyin katsomaan ja huomasin polun vieressä olevan suuren kannon päällä vilskettä ja mustikanvarpujen voimakasta heilumista. Menin lähemmäksi ja huomasin, että päästäiset vetivät rundia kannon nokassa. Keulilla oli suurempi päästäinen (emo) ja perässä joukko poikasia (4-5 kpl) toinen toisistaan hännistä kiinni pidellen. Päästäisremmi veti useamman kierroksen kannon päällä iloisesti meluten ja katosi sitten salamana aluskasvillisuuden joukkoon.
Eipä moni muu kulttuuriesitys ole tuolle vertoja vetänyt.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kirjautuminen
Nyt suosittuja
Luomus 2012
Yhteistyökumppanit
Puhutuimmat
Viimeisimmät kommentit
- Pikkuapollo Somerolla
4 tuntia 44 min sitten - Amppari
7 tuntia 16 min sitten - Kehrääjä...
7 tuntia 25 min sitten - Ippitiilialle
7 tuntia 25 min sitten - Ampiainen.
9 tuntia 24 min sitten - Kehrääjä
10 tuntia 2 min sitten - olishan kiva ikänahikas
10 tuntia 8 min sitten - ehdotan
11 tuntia 7 min sitten - tuota
14 tuntia 38 min sitten - onko mahdotonta
15 tuntia 31 min sitten
Pääsisinpä näkemään
Pääsisinpä näkemään tuollaisen päästäisten tanssin! Mihin vuoden aikaan se tapahtui? Niin kiva kuvauksesi päästäisten ilottelusta oli, että näin sen silmissäni ja tuli hymyilyttävän hyvä mieli.
Oma vaikuttavin luontokokemukseni on viirupöllön lento aivan pään ylitseni vanhassa kuusikossa (kerroin tästä jo esittelyssäni). Olo oli sen jälkeen aivan pökerryttävän onnellinen, kuin olisin nähnyt kauan kaivatun rakkaan.
Tämä tapahtui joskus
Tämä tapahtui joskus reilut 10 vuotta sitten kesällä, olisiko ollut heinäkuun alkua. Tapahtumapaikka oli pieni saari Selkämerellä.
Aikaa kului ehkä pari vuotta ja yllättäen radion luontoiltaan soitti jokui ja raportoi samanlaisesta tapauksesta. Asiantuntijat kertoivat, että päästäisemo ulkoiluttaa poikasiaan tällä tavalla ja että näky onkin todella harvinainen.
Mielikuvitusta arvelisin
Mielikuvitusta arvelisin poikasten ulkoiluttamisteorian olevan. Kokoeroja on vaikea kovin tarkasti havainnoida. Yhtä hyvin voi olla, että siinä oli täysikasvuisia päästäisiä omissa bileissään eli muutama uros yhden naaraan perässä. Siinä kilvassa ratkaistiin, kuka uroksista oli nopein ja vahvin siirtämään perintötekijöitään päästäisten seuraavaan sukupolveen.
Nämä perässähiihtäjät
Nämä perässähiihtäjät olivat kaikki aivan järjettömän pieniä, joten sitten homman pitäisi mennä niin, että yhtä mastodonttista urosta olisi seurannut lauma pieniä naaraita.
Niin läheltä pääsin näitä katselemaan ja sen verran kauan, että ei juolahtanut mieleenkään, etteivätkö pikkuiset olisi olleet poikasia.
... mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin nyt omassa tulkinnassani oikeassa. Mutta mikä puolestaan sai luontoillan asiantuntijankin väittämään näin, herää kysymys.
Vaikuttava luontoelämys
Satoi vettä kaatamalla. Saunapolulla kulkiessani havahduin omituiseeen puhinaan ja touhuun ruohikossa. Iso siili ja pienempi siili ajoivat toisiaan takaa enimmäkseen ympyrässä liikkuen. Oli siis kyseessä siilien pariutumiskarkelot. Pari oli täysin kuuro ja sokea muulle maailmalle, mutta eivät ne toisiaankaan koskeneet - lähestyivät vain hieman ja karkuun taas. Liian piikkisiä ilmeisesti! Arvelin, että touhu johtaisi varmaan lopulta kuitenkin päämääräänsä - eivät kai sitä asiaa siilitkään voi tehdä etätyönä. Päätin, että nytpä katson, miten se oikein tapahtuu siileillä, satoi sitten vaikka puukkoja. Ennen en poistu paikalta. Sateenvarjon alla, melkein litimärkänä seisoin yli tunnin, siis yli tunnin, mutta jutusta ei tullut sen valmiimpaa - ja niin luovutin ja jätin siilit kisailemaan! Uskomatonta piiritystä!
Nokkosperhosen kuoriutuminen kotelostaan
Tyttäreni keräsivät joku vuosi takaperin pieniä toukkia nokkosen lehdiltä. He ruokkivat niitä ahkerasti ja toukat kasvoivat vinhaa vauhtia. Yllätys yllätys, ne kiipesivät miniterraarionsa katoon ja koteloituivat!
Noin parin viikon kuluttua alkoi tapahtumaan. Yksi toisensa jälkeen kuoriutui. Kuoriutuminen tapahtui aina meiltä "salaa", emmekä päässeet näkemään kuin valmiin siipiään kuivattelevan perhosen. Sitten aloimme oikein vahtimaan, että näkisimme edes yhden kuoriutumistapahtuman. Ja niin meitä onnisti: pääsimme näkemään yhden kuoriutumisen livenä. Se oli vaikuttava ja koskettava näky. Kuinka uljaasti nokkosperhonen pullisti hehkuvanväriset siipensä. Ja kuinka nopeasti kaikki tapahtui! En unohda sitä koskaan. Sain otettua muutaman kuvankin, mutta kuvakulma oli hankala terraarion minikoon vuoksi.
Nyt meillä on taas kasvamassa nokkosperhosen toukkia. Ne ovat jo aika isoja... ehkäpä saamme tänäkin kesänä ihastella tuota luonnon upeaa syntymistapahtumaa... elleivät perhoset onnistu tekemään sitä meiltä salaa...
Auringonpimennys
Ehkä kaikkein vaikuttavin luontokokemus kohdallani on ollut se täydellinen auringonpimennys, muistaakaseni joskus 80-90-luvun vaihteen tienoilla. Aamulla kun aurinko oli noussut, niin yht´äkkiä linnut hiljenivät, luonnon väri alkoi muuttua ruskeaksi, ja tuulenhenkäystäkään ei käynyt. Kiipesin senaikaisen ok-talomme katolle katsomaan. Kaikki meni pikkuhiljaa aivan ruskeaksi. Oli aivan haudanhiljaista, se oli jotenkin tavattoman mystistä.
Sitten kun aurinko taas alkoi pilkistellä kuun takaa, niin pikkuhiljaa jokunen lintu alkoi laulamaan, ja konsertti voimistui samaa tahtia kun auringonvalo taas voitti.
Sellaista kokee vain yhden kerran elämänsä aikana.
Toinen hauska elämys oli silloin, kun olin koirani kanssa sienessä. Iso koirani alkoi tuijottaa sellaista pusikkoa, jossa kasvoi pajua ja pientä koivua. Katselin sinne enkä nähnyt mitään erikoista, mutta koirani jatkoi tuijotustaan ja nosti karvansa pystyyn, murisi ja selvästi selitti, että on siellä jotain.
No, minä sitten menin siihen pusikkoon ja selitin koiralle siellä rämpiessäni, että ei täällä ole kuin puskia ja koivunrunkoja.......koivunrunko joka oli karvainen????, Hups, se olikin uroshirven jalka,,,,,,Sorry herra hirvi. Vetäytyi varovasti taaksepäin jutellen rauhoittavasti hirvelle. Tässä vaiheessa koirani oli jo auton vieressä, mokoma.
Peräännyn katsellen mitä hirvi tekee, se käveli hölmön näköisenä perässäni, aina kun pysähdyin katsoakseni minne päin peräännyn, niin hirvikin pysähtyi ja laski sarvensa.
Näin menimme autolle asti, aivan rauhassa. Sitten hirvi poistui, ja minä hyppäsin koiran kanssa autoon....HUHHUH.
pensastaskun käkisurffaus
Olin joskus muutamia vuosia sitten kesäkuun alkupuolella Lieksan suunnilla leiriytynyt metsään. Käkiä näkyi paljon, ja olivat aktiivisesti suvunjatkamiseen liittyvissä puuhissa. Leiripaikkani oli hakkuuauken laidalla, johon joskus pikkutunneilla tuli käkinaaras lentelemään. Paikalla ilmeisesti pesäpuuhia pähkäillyt pensastasku ei pitänyt käen hääräämisistä ja alkoi lennellä aivan käen kintereillä, kunnes yhtäkkiä tasku nappasi käen pyrstöstä jaloillaan kiinni ja aivan lyhyen hetken antoi käen viedä. Veikeän näköistä käkisurffausta oli.
No enpä..
tiedä onko enää mahtavin mutta joskus oli.Olin (5-6vuotiaana) kaverini kanssa pihalla näimme oravan heitimme sille kävyn lähdimme pois se alkoi seurata meitä sen jälkeen kiipesimme kiipeilytelineeseen se raukka kiipesi puuhun ja putosi sieltä kuono ihan veressä sitten se pääsi jonnekin luonnon suojelu hommelii mut en tiiä selviskö enään tuli ihan kesyks :)