Pesimisvarmuuksia

Heinäkuun alkupuoli on hyvää aikaa tehdä valtakunnallista lintuatlasta. Lintuatlaksessa pyritään löytämään mahdollisimman monesta paikasta, ns. atlasruudusta, mahdollisimman monen eri lintulajin pesä. Käytännössä pesiä ei tarvitse vaikeista lajeista etsiä, vaan riittää, että kerää havainnon, jolla ns. pesimisvarmuus on mahdollisimman suuri (tarkkoja lisätietoja löytyy; www.hatikka.fi). Suuria pesimisvarmuuksia saa mm. pesästä hiljattain lähteneistä poikasista tai poikasia ruokkivista emoista, joita on juuri nyt helppo havaita.  

Atlasretkeily on leppoisaa puuhaa. Kerrottakoon yhden päivän havaintoja Keurusselältä kesäkuun puolelta, kanoottiretkeltä lasten kanssa. Heti aamusta poikkesimme evästauolle pienehköön saareen. Rannassa lauloi ruokokerttunen (pesimisvarmuus laulajalla vain 2) ja lähellä uiskenteli telkkäpoikue (pv 7). Eväiden syönnin jälkeen kurkistimme lähellä olleeseen telkänpönttöön, isokoskelo hautoi (pv 8). Sisäosassa saarta ronkkui korppi ja kävely tuotti löydöksi korpinpesän, josta poikaset olivat kylläkin jo lähteneet (pv 7). Seuraavalla pikkuluodolla istui hautomassa lukuisa joukko kalatiiroja (8), kalalokki (8) ja yläpuolella hätäili harmaalokki (6). Pian kuitenkin huomasimme harmaalokin poikaset uimassa saaren vieressä, joten pesimisvarmuus nousi seiskaksi. Seuraavalla saarella oli joukko uhanalaisia selkälokkeja; pikavilkaisu, kolme pesää, ensimmäisessä poikanen juuri kuoriutunut – äkkiä pois häiritsemästä (8). Samalla huomasimme pajupusikon keskellä hautovan laulujoutsenen (8).

Yöpymispaikalla lensi lehtokurppa ikuista kierrostaan (3) ja aamulla rantakivikossa jaloista pyrähti västäräkki – pesässä kivenkolossa 5 sievää munaa (8). Koko joukko täysiä pesimisvarmuuksia ja vielä enemmän pienempiä, vain sillä, että pitää silmät auki lomailun seassa. Hauskuuden lisänä tutkimustuloksia. Miksipä ei. Mutta jos innostut, niin muista, että et pysähdy pesille tai poikasten lähelle kuin aivan pieneksi hetkeksi! Ei ole syytä häiritä luontokappaleita. Toisaalta, jos ei liiku silmät auki ja huomioi poikueita, ei usein edes huomaa, että häiritsee pesärauhaa. Veikkaan, että atlaslaskija häiritsee keskimäärin vähemmän kuin se, joka ei erikseen asiaa huomioi.