Kurjet menivät

Soiden aatelistoon kuuluva kurki on osoittautunut menestyjäksi. Muutama vuosikymmen sitten näytti, että kurki katoaa soiden ojituksen myötä. Isot ovat kuitenkin oppivaisia. Kun suot hävisivät, kurjet oppivat pesimään järvenrannoilla, pellonlaidoilla ja jopa metsässä. Oudoin löytämäni kurjenpesä oli yli kilometrin päässä lähimmästä järvestä, pellosta tai suosta vesoittuneessa taimikossa, keskellä ei mitään. Kurki oppi selviämään, kaikille ei käynyt yhtä hyvin; toistasataa suolajia on sukupuuttouhan alla.
Syksyn komeimpia tapahtumia on kurkien massamuutto. Parhaana päivänä olen itse ollut laskemassa yhden päivän muutossa yli 5000 kurjen ylilennon. Iltapäivän tunteina satapäisiä kurkiauroja lipui tarkkailupaikan yli siten, että ennen kuin edellinen hävisi etelään, seuraava jo saapui pohjoisesta. Tänä syksynä en ehtinyt oikeaan aikaan tarkkailupaikoille. Kurkien pääjoukot menivät ja omaksi saldoksi jäi pari sattumalta nähtyä isoa ja pari pienempää parvea. Ehkä paremmalla onnella ensi vuonna. Ja ovathan sentään valkoposkihanhet – vaikkakin kaupunkisellaiset – ilahduttaneet jo moneen kertaan. Niidenkin parvet ovat melkoisen komeaa katseltavaa, vaikka eivät ihan kurjille pärjääkään.
RSu