Kuinka säilytätte digikuvanne?

Lähettänyt J1 22 lokakuuta, 2009 - 18:43

Tässä olisi tällainen hieman teknisempi aihe vaihteeksi. Digikuvauksen harrastajan on vaikea välttyä tietotekniikalta, pitipä siitä tai ei. Näin ollen olisi mukava kuulla miten olette järjestäneet esimerkiksi kuvien säilytyksen ja organisoinnin.

Itse tulee näprättyä tietokoneiden parissa aina muutenkin siinä määrin, ettei kuvienkaan pyörittely tunnu ollenkaan vastenmieliseltä. Tapanani on polttaa uudet kuvat DVD-levyille aina muistikortin tyhjennyksen yhteydessä. Minulla on kyllä myös verkkokiintolevy, joka hoitaa niin varmuuskopioinnin kuin myös kuvien jakamisen. Silti en ole oppinut luottamaan siihen niin paljoa, että uskaltaisin jättää DVD-levyt polttamatta. Asiantuntijathan neuvovat, että tärkeät tiedostot pitäisi löytyä ainakin kahdesta paikasta. Minulla ne löytyvät siis kolmesta paikasta: tietokone, verkkokiintolevy ja DVD. Sitten on vielä paperikuvat, jotka tulostelen yleensä itse. Joskus myös tilailen verkosta. Parantamisen varaa kuitenkin vielä olisi. Pitäisihän varautua siihenkin, että talo palaa. Tosin, valokuvien menettäminen ei välttämättä harmita eniten siinä tilanteessa. Myös organisoinnin voisi hoitaa paremmin; parhaat kuvat löydän kyllä nopeasti nettialbumista, mutta muiden kuvien löytäminen voi olla työlästä.

Minulla on myös omakohtaista kokemusta ajantasalla olevien varmuuskopioiden tärkeydestä. Kenties kerron siitä myöhemmin, mikäli aihe herättää kiinnostusta.

‹ Mosaiikkikuva Harakka ›

digikuvat

Lähettänyt jal48 22 lokakuuta, 2009 - 21:58

Lähes samat systeemit kuin kysyjälläkin; Osa kovalevyllä, osa CD:lla ja parhaat kuvat paperikuviksi tai kuvakirjoiksi. Rahaahan siihen palaa, mutta luotan enemmän paperikuvien säilymiseen kuin muihin. Sitä paitsi tekniikka varmaan kehittyy sadassa vuodessa niin paljon, että kuvat voi siirtää lähes alkuperäisen tasoisina paperilta eteenpäin. Tosin en itse ole tätä toteamassa.

Kuvat

Lähettänyt ippitiilia 22 lokakuuta, 2009 - 22:37

Voi voi. Olenkin miettinyt tarvitseekö kukaan jälkeeni kuviani, siis poltan ne vain CD:lle käsiteltyinä. Alkuperäiset kuvat pistän DVD:lle se kun kuulemma säilyy pidempään. Ammatilaiset ymmärrän että säilövät esim. tikulle, se kuulemma pisimpään säilöö kuvat, mutta en hommaa tikkua onnettomien kuvieni takia.
CD:lle pistän siksi, että mielestäni kuvat löytyvät siitä paremmin koska voi tehdä CD:t itikoille, kukille, koirille, maisemille jne. Päälle kirjoitan mitä sisältä löytyy ja miltä ajankohdalta.

arkistointi

Lähettänyt aniki 24 lokakuuta, 2009 - 14:35

arksitoinnin lähtökohta on se, että miettii valmiiksi, mitä säilyttää ja miksi ja kunka kauan - eli tuo on just hyvä tuo ippitiilian: mietin tarvitseeko kukaan näitä minun jälkeeni - eli minkä pitäisi säilyä minun ikäni jälkeen, mitä minä tarvitsen itse pitkän ajan jälkeen ja mitä minä tarvitsen tässä lähiaikoina ja mihin - sen mukaan sitten

digikuvistani aivan joitakin (tarkasti miettien) vuosittain teetän paperikuviksi, sellaisia, jotka on perheen tapahtumia tai joissa näkyy lasten / vanhusten kehitys vuosittain - ne arkiston albumiin

loput kuvat on koneella - luontokuvat, matkat ja muut kuvat erikseen - otan paljon, karsin heti reilusti ja sitten aina silloin tällöin käyn vielä lävitse karsien - en säilytä vain äärimmäisen hyviä vaan muutakin mukavaa, mutta on aihepiirejä, joita yleensä ajan takaa

häviämisen varalta kaikkea koneelta siirretään aina joskus ulkopuoliselle kiintolevylle

tärkein juttu mielestäni kuvissa on jonkinlainen järjestys - sillä jos kuvia ei löydä, on se sama kuin, että ne on kadonneet - kone antaa tähän mahdollisuuden, jakaa sopiviin ryhmiin - liian paljon kuvia ei kannata säilyttää, koska silloinkaan ei löydä mitään

Lauantai-illan pähkäilyt

Lähettänyt J1 24 lokakuuta, 2009 - 21:34

Kiitos vastauksista! Hyvin teillä tuntuu olevat kuvat turvassa. Tuli ajattelemisen aihetta omaakin arkistoa ajatellen. Ainakin voisin miettiä enemmän, että mitä oikeasti haluan säilyttää. Aina joskus kun innostun siivoilemaan arkistoa, löytyy monta täysin joutavaa kuvaa. Kuvat ovat minulla lähinnä kronologisessa järjestyksessä. Melko epäkäytännöllistä, mutta toisaalta kuvien selaaminen ottamisjärjestyksessä herättää mukavia muistoja. Olen usein harkinnut jonkin ns. tageihin tai tunnisteisiin perustuvan organisointiohjelman käyttöönottamista. Niiden avulla kun on mahdollista merkitä yksi kuva kuuluvaksi useampaan kategoriaan, ilman että kuvan kuitenkaan tarvitsee olla kopiona useammassa paikassa. Jos on esimerkiksi kuva jossa on perhonen kukalla, voi merkitä kuvan sekä perhosen että kukan mukaan. Vistasta löytyy sisäänrakennettu mahdollisuus tunnisteiden käyttöön.

Kirjoituksissa tuli myös pohdiskelua siitä, minne kuvat kannattaisi tallentaa jotta ne säilyisivät mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Aiheesta löytyy netistä paljon neuvoja ja joskus vaikuttaa että asiantuntijoillakin on erimielisyyksiä asiasta. Mukava ajatella että omat kuvat olisivat jossain nähtävissä vielä sadankin vuoden kuluttua, mutta epäilen että kuvat ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä minulle itselleni. Siispä en anna sen asian erityisemmin vaivata. CD- ja DVD-levyistä vielä sen verran, että joskus muistan nähneeni levyn josta pinta rapisee pois melkein itsestään. Ei siis kannata luottaa aivan halvimpiin.

Kerron tässä nyt kokemukseni, joista mainitsin tuolla alussa. Kerran nimittäin kävi niin että suhteellisen uusi kannettava tietokoneeni kieltäytyi käynnistymästä. Ei auttanut muu kuin lähettää kone huoltoon ja mikäpä siinä kun oli vielä takuutakin jäljellä. Kului muistaakseni noin kuukausi, kunnes sain tiedon että konetta ei saada huollossa kuntoon. Sen sijaan minulle lähetettiinkin uusi kone. Onneksi varmuuskopiot olivat lähes ajantasalla. Kuitenkin joistain aivan viimeisimmistä tiedostoista kopiot puuttuivat. Huollosta annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko kiintolevyistä poltetaan tiedostot DVD-levyille tai saan kiintolevyt lainaan. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Tässä kävi sitten niin, että minulle laitettiin lainaan vain toinen kiintolevy, vaikka kyseisessä koneessa niitä oli kaksi. Muutaman kerran kyselin toisen kiintolevyn perään, mutta lopulta totesin etteivät menetettävät tiedostot olleet enää vaivan arvoisia ja annoin asian olla. Yhtään valokuvaa en tässä menettänyt. Tarinan opetus: ajantasalla olevat varmuuskopiot voivat säästää paljolta vaivalta.