Linnunrataa Lintukotoon

Perjantaina (23.10.) ilmestyneessä Suomen Luonnossa 8/2009 kerrotaan Lintukodosta. ”Minne ne menevät?” jättää vähälle huomiolle sen, miten linnut tiensä Lintukotoon löytävät.

Toki Veli-Matti Huhta mainitsee valaisevassa Lintukoto-historiikissaan: ”Jotkut uralilaiset kansat uskoivat lintujen lentävän linnunrataa pitkin kuolleitten valtakuntaan ja talvehtivan siellä.”

Olen niin uralilainen, että uskon suomalaisten aina tienneen muuttolintujen suunnistavan Linnunradan mukaan. Senhän Linnunradan nimityskin sanoo. – Tarkoitan Linnunradalla yhtä ja ainoaa paljain silmin nähtävää yötaivaan halkaisevaa tähtivyötä, joten kirjoitan sen erisnimenä.

Tänään olen päiväsaikaan Saimaalla nähnyt selkeässä muuttolennossa ainoastaan laulujoutsen- ja alliparvia, yötaivasta en ole kuunnellut. Linnunrataa voivat hyödyntää vain yömuuttajat, jollaisia linnustossamme kyllä riittää. Valoisana kesäyönä linnunradasta ei ole iloa, mutta juuri muuttoaikoina ainakin kevään alkupuolella ja pitkin koko syksyä navigointi sen mukaan onnistuu.

Muutama seikka jää vaivaamaan: Viron yli käy Linnutee, mutta missä muualla Linnunrata tunnetaan? Onko linnunrata siellä, missä sitä Linnunradaksi kutsutaan, ”oikeassa” eli lintujen muuttosuuntaa vastaavassa asennossa? Juuri nyt ja ennusteen mukaan lähiöinäkin on pilvistä, joten en voi tarkistaa, kuinka tarkkaan Linnunrata on asettunut koillinen—lounas-asentoon.

Lintukoto on unohtuvaa kansanperinnettä. Linnunrata sen sijaan on tätä – ei päivää vaan – yötä, nimenomaan valosaasteetonta yötä.

Terho Poutanen 24.10.2009

Maallikon selitykseni: Muinaiset suomalaiset ovat päivällä nähneet kurkia sekä joutsenia ja muita sorsalintuja lentämässä suurissa parvissa syksyisin aina tiettyyn suuntaan. Yöllä, kun on keksitty lukemattomien heikosti tuikkivien tähtien nauhamaisen muodostelman kaartuvan yli taivaankannen lintujen lentosuunnan mukaisesti, on koettu ahaa-elämys: Linnunrata!