Lentoon lähdössä

Lokakuun puolivälissä katselin luontodraamaa, jota en ole koskaan aikaisemmin kunnolla nähnyt; nimittäin hämähäkkien lentoonlähtöä. Nyt kun sen tiedän, niin kerronpa miten homma toimii.

Otollinen paikka ainakin lokakuussa oli aurinkoinen järvenranta. Vesi oli juuri ja juuri sulaa, mutta aurinko lämmitti rantakortteikkoa ja aiheutti rantapajukon päälle nousevan ilmavirtauksen. Matalalta paistava vasta-aurinko kavalsi hienonhienot seitit katselijalle kimaltavina välähdyksinä. Tarkemmin katsoessa huomasi miten ohutta seittiä kohosi kortteista ja rantapajuista metritolkulla. Seittejä oli lähes vieri vieressä. Ja kun meni oikein lähelle, löytyi kortteenkärjestä myös itse hämähäkki.

Hämähäkin tunnetusti vaihtavat vaikka mannerta sujuvasti seittiensä avulla ja näin pitkänmatkan muuton alkutahdit siis tapahtuvat. Tarvitaan tyyni, aurinkoinen päivä voimakkaine nousuvirtauksineen, riittävästi seittiä ilmaan, sitten kahdeksan jalkaa irti kortteenkärjestä ja ei kun menoksi. Terveisiä vaan Ameriikkaan tai Siperiaan, minne nyt tuuli kuljettaakin.

Vaaroja sekin purjehtiminen toki sisältää. Pienikin tuulenvire käänsi kohoavaa seittiä uhkaavasti, ja ilmeisesti moni lähtijä päätyikin vain muutaman metrin päässä pajupusikkoon. Pajuista kohosi kuitenkin uusien seittien nauhametsä, eli kerran epäonnistumisesta lähtijät eivät selvästikään lannistuneet. Ne jotka onnistuivat, saattoivat nekin joutua vaikeuksiin myöhemmin. Jonkun seitti laskeutui järveen, osa purjehti kohti kuusikkoa. Ja tunnetusti huomattava osa mm. tervapääskyjen ravinnosta koostuu hämähäkeistä; juuri näistä pitkänmatkan purjehtijoista.

RSu