Tuotteistettiinko luonto huvipuistoksi ja temppuradaksi

Käyttäjän tepo kuva

Kun luonnossa liikkuminen ei tuottanut kenellekään rahaa, keksittiin retkeily tuotteistaa. Viikolla ilmestyneessä Luonnon Tutkijassa 4/2009 Pertti Koskimies kertoo karun totuuden.

Pertti Koskimies saa nykyisin kulkea rauhassa metsissä, soilla ja muualla vapaassa luonnossa, vaikka ”julkisuudesta, retkeilykamppeiden tarjonnasta ja liikevaihdosta päätellen retkeilijöitä on enemmän kuin koskaan”. Luontoretkeilijöille on tarjolla kymmenittäin opaskirjoja. Koskimiehen retkeilystä laukomat totuudetkin löytyvät lehdestä ”alansa havainnollisimpiin ja monipuolisimpiin kuuluvan” retkeilyoppaan arvioinnista.

Pertti Koskimieskin pitää periaatteessa hyvänä, että ”luonnosta hämmästyttävän nopeasti vieraantuneille huoneilmasuomalaisille” on tarjolla retkeilytietoa. Mutta, kun ”retkeilyssä puhutaan jo enemmän goreteksteistä ja geepeeässistä kuin itse luonnosta, on metsästä tulossa huvipuisto ja temppurata, jolla suoritetaan vapaa-ajalla luonnossa kulkemista”.

Pertti Koskimies pelkää, että retkeilyoppaat ja luontokuvakirjat voivat hämärtää luonnonsuojelun tarvetta esitellessään ja ylistäessään viimeisiä luonnonsäästiöitä. Pelko ei ole aiheeton, sillä oppaiden ja kirjojen antama kuva luontomme tilasta on räikeän vinoutunut; enemmistö suomalaisista kun ”ei käsitä, miten pahasti ruhjottua ja henkitoreissaan yli 90 prosenttia maankamarastamme on”.

Kun Pertti Koskimies kertoo, kuinka ”ennen vanhaan retkelle lähtiessä vedettiin saviset saappaat jalkaan, pujotettiin kiikarit kaulaan ja hypättiin pyörän satulaan”, vanhimmat vielä elossa olevat suomalaiset muistavat hyvin ajat, jolloin ei ollut kiikareita ja jalkineet ja polkupyörän kumitkin olivat sananmukaisesti kortilla. Olojen muuttumisia ajan myötä tavataan kutsua kehitykseksi.

Terho Poutanen

Kommentit

vuosia on taisteltu että

vuosia on taisteltu että metsien monikäyttö otettaisiin todesta - tämä on jotenkin looginen jatke siihen. kun retkeilystä tulee bisnes, metsänhoidolle tulee taloudellinen kilpailija. ehkä kyseessä on kuitenkin se, että ihmisillä on yhä hinku luontoon, johonkin joka on jotain muuta kuin kerros- tai omakotitalon piha ja luontoon varustautuminen on yksi tapa kohdata luonto luontona, jonain muuna.

toisaalta, samaan aikaan nousee lähiluonnon arvostus. kaupunkimetsien puolesta taistellaan helsingissä. ne ovat juuri sitä metsikköä johon voi lähtiä risat lenkkarit jalassa, ilman retkeilyvälineistöä.

Tätä ilmausta

"...enemmistö suomalaisista kun ”ei käsitä, miten pahasti ruhjottua ja henkitoreissaan yli 90 prosenttia maankamarastamme on”..." pidän vähintäinkin liioiteltuna.

Milloin metsä lakkaa olemasta metsä?

Petolintuihin erikoistunut Pertti Koskimies havaitsee herkästi metsässä tapahtuvat muutokset. Eikä havaitsemiseen tarvita edes petolinnun häviämistä. Helsingin Sanomat 26.9.2009: "Lintututkija Pertti Koskimiehen mukaan reviiristään ronkeli ja nihkeästi lisääntyvä kuukkeli ei siedä asuinseuduillaan pienintäkään harvennusta, vaan kaikkoaa muualle...".

Milloin metsä lakkaa olemasta metsä? Kun sieltä häviää kuukkeli? Kun sieltä puuttuvat kaikki metsälinnut ja -nisäkkäät? Ollaanko yhä metsässä, jos siellä ei elä yhtään eläintä eikä kasvia lukuunottamatta yhtä puulajia, vaikkapa kuusta? Missä raja metsän ja ei-metsän välillä kulkee?

Puolen Hehtaarin Metsä

Milloin metsä on metsä ja milloin puu on puu? Eri tutkijat ovat määritelleet metsää eri tavalla. Kuinka monta puuta muodostaa metsän, ja kuinka suuri puun on oltava, että voidaan puhua puusta? Tunnettu metsäntutkija Ilmari Hustich esitti, että puu on puu, kun se kasvaa 2-4 metriä korkeaksi. Tutkija Veijolan mukaan metsikön minimikoko on kymmenen vähintään kahden metrin pituista puuta. Mutta milloin metsikkö muuttuu metsäksi, ja kuinka kaukana toisistaan puut saavat olla?

YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAOn metsän määritelmä perustuu puuston latvuspeittävyyteen. Puiden latvuskerroksen pitää olla melko yhtenäinen peite. FAO:n määritelmän mukaan metsä on vähintään puolen hehtaarin laajuinen kasviyhdyskunta, jossa on yli viiden metrin korkuisiksi kasvavia puita.

Siispä Nalle Puhin Puolen Hehtaarin Metsä on metsä eikä metsikkö. Sieltä ei saa missään nimessä kaataa puita, koska sen jälkeen se ei olisi enää metsä.

FAOn määritelmä ei puhu mitään siitä pitääkö metsässä olla eläimiä, jotta se on metsä. Määritelmän mukaan riittää, että metsässä kasvaa puita.

ps. saako

ps. ja sitten: - saako Puolen Hehtaarin metsässä siis olla ihmisiä, A) asua ja B) kulkea läpi C) retkeillä D) yöpyä F) eksyä??????? - VAI LAKKAAKO METSÄ OLEMASTA METSÄ, jos ihmisjalka goreteksissä tai ilman (kun se goreteksi voi vaikka hukkua suohon) koskettelee metsän kamaraa??????

on nimittäin myös ero: onko yksi Puolen Hehtarin metsä ja kolmekymmentä miljoonaa goreteksijalkaparia vai Tuhansia Hehtaareja Metsää ja kolme miljoonaa goreteksiparin heiluttajaa - pientä suhteellisuudentajua siis

Metsään menoon

on monta syytä; kaikki ovat hyväksyttäviä. Ihminen virkistyy metsässä eikä tavallinen kaupunkilainen kovinkaan paljon vaadi sieltä esimerkiksi lintuja. Itselleni ne ovat välttämättömät. Siintä olen ollut pahana, ettei nykyisillä metsätyömailla välitetä polkujen aukipidosta; monitoimikoneen kuljettajalle se onkin vaikeampaa kuin metsurille.
Kaikki metsässä liikkuvat tulisivat huomioiduiksi, kun vain olisi riittävän tiheässä kokonaan rauhoitettuja alueita, etteivät matkat sellaisille paikoille mudostuisi liian pitkiksi.
Myös normaalissa talousmetsässä voitaisiin aika pitkälle säilyttää monimuotoisuus, kun metsänomistajat vain tietäisivät tarpeeksi.

suokin metsää

Niin, pitäisin suotakin metsänä. Sehän voi olla korpimaista tai tai rämemäistä tai pelkkää käkkärämännikköä hetteikköjen liepeillä.
Suolle harvemmin menee kuka tahansa.Suolla liikkumistahan pelätään. Suohon voi vajota,ajatellaan. Niin voi tapahtuakin, jos ei yhtään tiedä, miten suolla liikutaan.
Esimerkkinä kertoisin lähisuosta täällä etelässä. Reilu vuosi sitten sen reunalle rakennettiin pitkospuut sileästä lankusta. Ne laitettiin valmiin peurapolun päälle. Ennen noita pitkospuita suolla liikkuivat vain harvat oikeasti suoympäristöstä kiinnostuneet. Oli helppo kulkea peurojen tekemiä polkuja pitkin ja talvella tietysti hiihtäen.
Itse olen aina kulkenut paljon suolla hihtäen ja jalkaisin, melkein päivittäin.Harvoin kukaan on tullut siellä vastaan.
Mutta nuo pitkospuut ovat tuoneet sinne suolle maastopyöräilijät. Epäilen suuresti, että ei heitä suo kiinnosta.
Sen jälkeen kun nuo pitkospuut laitettiin, en ole nähnyt retkilläni enää yhtään peuraa tai kaurista, en kettua enkä juuri lintujakaan. Tuo suon reuna oli aiemmin lintujen ja muiden metsäneläinten turvapaikka. Saatoin aina käydä siellä tarkkailemassa milloin mitäkin , sain kuvia monista eläimistä.Enää ei onnistu.
Ja. Nuo pitkospuut ovat suorastaan vaaralliset. Kosteana ne ovat liukkaat ja ovat tulleet aivan limaiseksi, kun puiden lehtiä ja neulasia on pudonnut niille.
Kaupunkimme viranomaiset päättivät noiden pitkospuiden rakentamisesta ihmisten virkistykseksi !

Itkeä vai nauraa? Ennemmin kyllä kiukuttaa.

Luonto lakkaa olemata luonto ja metsä lakkaa olemasta metsä, kun sen olemassa olemikseksi tarvitaan ihmisen tekemää, säännöllistä "hoitoa". "Kulttuurimaisema" ei ole luontoa eikä metsää minun määritelmän mukaan. Perinneniitty, jota pitää leikata, ei ole minun määritelmän mukaan luontoa eikä luonnollinen vaan hyötykasvialue samalla tavalla kuin pelto. Kulttuurimaisema ja perinneniitty on täysin ihmisen armoilla ja ihmisestä samalla tavalla riippuvainen kuin esimerkiksi pelto, taimikko, viljelyala, puutarha ja puisto.

Metsä lakkaa olemasta metsä, kun siihen halutaan rakentaa tiiviisti asuntoja, teitä ja toimitiloja. Mitään ei jää jäljelle, kaikki elävä vaihdetaan maata myöten, maastomuodot ja kalliot räjäytetään, käytetään täytemaaksi tai viedään kokonaan pois. Jatkossa ei kelpuuteta kuin ihmisen itsensä kasvattamia kasveja ja rakentamia rakenteita. Eläimet opportunisteja tai tulokkaita lukuunottamatta ei selviydy ihmisen muokkaamissa olosuhteissa. Tilaa on vain "söpöille eläimille", kuten lintulaudan opportunistit linnut ja oravat.

Metsä lakkaa olemasta metsä, kun sen puut hakataan kokonaan pois 50 vuoden välein ja maa aurataan. Kunnioita tätä kasvupaikkatyyppiä nimellä puupelto.

Metsä lakkaa olemasta metsä, kun kenttäkerrokseen kasvatetaan alasleikattava niitty ja polut levitetään kulkuväyliksi ja alueelle vedetään sähkövalot, silloin metsä muuttuu puistoksi. Puisto taas muuttuu puutarhaksi, kun puita on vain harvakseltaan siellä täällä ja suurin osa kasvillisuudesta on leikattavaa nurmikkoa, jossa on ulkomaisista kasveista koostettuja istutusryhmiä siellä täällä.

Voi meitä.

Meidän asiantuntijoista on hienoa, kun luonto on ihmisen hoidosta vapaata Grönlannissa, Färsaarilla, Galapagonsaarilla tai missä vain kunhan se on tarpeeksi kaukana Suomesta ja jossain toisessa valtiossa? Meillä asiantuntijat paasaavat muiden valtioiden luonnon tilasta vaikka ensin voisi aloittaa avaamalla oman tutkijankammion oven ja katsomalla ympärilleen. En pidä yhtään huonona, että pikkukenkä-väki ostaa goretex-lenkkarit ja lähtevät "katselemaan vähän maailmaa" kotipihaa ja kotipuutarhaa kauemmaksi.

Ai niin, sitten tulee se asiantuntija-joukko, joka itkee, kun Nuuksio ja luonnonsuojelusirpaleet kuluu, kun kaupunkien väki suunnistaa "luvallisten polkujen" ja tieverkoston ulkopuolelle.

Voi meitä.

No ei tämäkään määrittely

No ei tämäkään määrittely taida olla kovin laajasti hyväksytty. Kyllähän ihmisen muokkaamatkin alueet ovat luontoa, ja jotkut alueet jopa hyvin kaunista luontoa. Mutta tehotuotannon valtaamat alueet tietysti ovat aika yksipuolisia ja tylsiä ja huonoja paikkoja luontoharrastajille ja monille eliöille jotka muutoin alueella menestyisivät. Ja maise tietysti voi olla tympeä laajemmankin ihmisjoukon mielestä (esim. hakkuuaukea)

Ongelma on kait se, että tehotuotantoaluetta on jo liikaa. Luonnontilaista ja sen kaltaista ympäristöä pitäisi kyllä olla enemmän tarjolla ihmisille jotka niistä pitävät, eivät kaikki halua eivätkä pysty ryhtyä harrastemetsänhoitajaksi tai muuksi "tuottavaksi" ulkoiluharrastajaksi.

best regards

personally I have deep respect for Pertti Koskimies. I read the article you mentioned here found by shared files SE and was really impressed by that information. I can't but agree and share his fear that the hiking guides and nature picture books can obscure the need for conservation and presentation of the nature as it is. I truly hope that someday more attention will be paid to this issue, cause it is really important.