Voiko silokalliot turmella taiteella?

Helsingin Lauttasaaressa on taiteen nimissä hakattu kallioon kymmeniä norsun kuvia. Eikö tällainen ”ympäristötaide” ole silkkaa vandalismia?

Aamun Helsingin Sanomat kertoi, että Lauttasaaren lounaiskärkeen, Särkiniemeen, on paikkakuntalaisten ihmeteltäväksi ilmaantunut kallioon hakattuja norsunkuvia. Lehti tietää kertoa, että kallioon hakatut piirrokset ovat osa Laru Art -ympäristötaidetapahtumaa, jota Helsingin kulttuurikeskus tukee.

Lehtikuvista tulkitsen, että norsunkuvat on hakattu maisemallisesti merkittävälle rantakalliolle. Kaunis, graniittinen, jääkauden tasaiseksi hioma, laakea silokallio on ilmeisesti laukaissut taiteilijassa luomisvietin.

Kirjoitin ensimmäisessä blogitekstissäni (Ei kallioita graffitien peittoon! 10.9.2009) paheksuvaan sävyyn kallioiden maalaamisesta. Kallioiden – ja varsinkin silokallioiden – turmeleminen hakkaamalla niihin mitä tahansa ja kuinka taiteellisia kuvioita tahansa, on mielestäni vielä paheksuttavampaa. Miten kauan on odotettava seuraavaa jääkautta ja norsunkuvien hioutumista kallioista, kun ilmastokin paraikaa vain lämpenee?

Taustoja tuntemattomalle ja itse paikalla käymättömälle lehtijuttu synnyttää vain yhdensuuntaisia kysymyksiä: Voiko ympäristötaide olla ympäristörikollisuutta? Onko tässä tapauksessa kulttuurikeskus yllyttänyt paheksuttavaan tai jopa rikolliseen toimintaan? Onko kulttuurikeskus syyllistynyt ympäristörikoksen tukemiseen?

Terho Poutanen 8.11.2009