Talvilintulaskennassa

Talvi oli Jouluna nipistelevän ”perinteinen”. Kaksi reilun 10km:n talvilintulenkkiä on nyt hiihdetty melkein 15 asteen pakkasessa – mahtavaa; pehmeää lunta kaikkialla, maisemat hienoja. Lumi pelastaa monelta kurjuudelta. Se naamioi rumat hakkuuraiskiot loistaviksi, pehmeiksi pumpulikentiksi ja vaatimatonkin metsä näyttää lumivaipassa lähes luonnonmetsältä. Hiljaisuus on lähes rikkumaton, sillä lumi imee vähätkin äänet.

Taidan olla talvi-ihmisiä. Tai ehkä vain on niin kuin tänään laskennassa päättelimme; nykysuomalaisen erottaa muinaissuomalaisesta syntymävuosiraja 1987. Sitä nuoremmat lintulaskijat eivät ole suksilla kotonaan, mutta meitä vanhempia ei saa pois suksilta kun sinne kerran on päästy. Muitakin sutkauksia tavalliseen tapaan kuultiin. Tiedättekö mikä on talvilintulaskennan uusintalaskenta? Se on se kun lähtee heti lenkin tehtyään samalle lenkille uudestaan… heh. (Oikean termin voit tarkistaa Luonnontieteellisen keskusmuseon nettisivuilta, www.hatikka.fi, josta löytyvät myös talvilintulaskentojen yhteenvedot).

Höpöttäviä laskijoita lukuun ottamatta talvinen metsä on todella hiljainen. Tänään 12 km lenkillä vain 9 lintulajia (46 yksilöä) ja 7 nisäkäslajia (jäljistä). Runsaimpana lajina oli tänään teeri 15 yksilön parvellaan, siitäkin huolimatta, että kanalintukanta on laskusuunnassa. Hämmästyttävää oli esimerkiksi tikkojen täydellinen puuttuminen. Selityksenä tosin toimii surkea käpyvuosi. Eilen maaseutuympäristössä olikin hieman enemmän vipinää, kun mm. keltasirkkuja osui reitille parikin yli 50 yksilön parvea.

RSu