Moottorikelkkailua osataan mainostaa

”Anna vatuloida, se nujuaa ja nujuaa!” oli ovelasti lukijoita houkutteleva otsikko moottorikelkkojen ja moottorikelkkailun mainospuheelle Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa (10.1.). Sivun alapuolisko Kotimaa-osastossa oli rehellinen automainos, yläpuolisko moottorikelkkailun sumeilematonta tekstimainontaa. Kelkkailuun hurahtanut toimittaja oli aivan haltioissaan: ”Ilma on kuin lumimorsian.” Kuvia juttuun oli saatu tavanomaista reilummin; pääkuvassa ihailtiin auringonlaskua.

Vuoksenlaakson paikallislehti Uutisvuoksi (20.12.) mainosti näyttävästi moottorikelkkailua sopivasti juuri Etelä-Karjalan maakuntakaavaluonnoksesta käydyn keskustelun aikaan. Rautjärven moottorikelkkakerhon puheenjohtaja – 29-vuotias nainen ja paperitekniikan diplomi-insinööri – sai koko sivun leveydeltä ”edistää kelkkailun positiivista imagoa”, kuten hän itse asian ilmaisi.

Puheenjohtaja kertoi tulevansa vihaiseksi, jos moottorikelkkailua pidetään turhana harrastuksena. ”Kelkkailuhan on elämysmatkailua parhaimmillaan.” Se on jopa hyödyllistä! Esimerkkejä hyödyistä löytyi kaksikin: Kelkkaura pitää kahden metsäpalstan välin avoinna, ja kelkkauria ”hirvestäjät käyttävät syksyisin huoltoreittinään passipaikoille”. Puheenjohtaja toivoikin, että ”tällaiset synenergiat hyödynnettäisiin ja niitä pyrittäisiin muodostamaan tietoisesti”.

Moottorikelkan päästöistäkin on muka turha narista. Puheenjohtajalta ”autoiluun kuluu vuodessa reilut 1000 litraa bensiiniä, kelkkailuun tästä murto-osa.”

Moottorikelkkailun imagon nostatus ei sillä kertaa purrut, sillä Rautjärven kunnanhallitus päätti esittää moottorikelkkareitin poistamista maakuntakaavasta äänin 5—4 (Uutisvuoksi 31.12.). Yhtä järkevä päätös tehtiin myös Ruokolahdella.

Moottorikelkkailun ylenmääräinen ihannointi ja tyrkyttely nousivat monasti mieleen vuodenvaihteessa. Vietin sen Imatralla, missä kelkkailijat tuntuvat olevan etuoikeutettua porukkaa. Moottorikelkkareitti on linjattu esimerkiksi halki Valtionhotellin puiston. Kelkkaura on valloittanut myös polkuja ja puistoon rakennetun kaarisillan. Kelkoilla jopa päristellään ainutta hotellin ja kosken väliin mahtuvaa jalankulkuväylää. – Mainittakoon, että hotelli ei tarjoa moottorikelkkapalveluita asiakkailleen.

Moottorikelkkailijat eivät ole pikkumaisia! Valtionhotellin puiston laitaan on kelkkauran reunaan asetettu maantieliikenteessä nopeusrajoituksesta kertovaa liikennemerkkiä muistuttava pyöreä kilpi, johon on maalattu numero 20 – aivan kuin joku moisella tavalla alentuisi hidastelemaan. Merkitty urakaan ei liiaksi kahlitse. Vuoksen varressa metsäpolut kesäteatterilta Mellonlahdelle on ajeltu kelkkauriksi; eipähän tarvitse jalkamiesten hangessa kahlata. Vähän ennen kuin Valtionhotellin suunnasta kaasutteleva kelkkailija ylittää Viipurintien, kevyen liikenteen väylä houkuttelee poikkeamaan viereen merkityltä kelkkauralta.

Terho Poutanen

Sanomalehtiviitteet:
Jarmo Huhtanen: Anna vatuloida, se nujuaa ja nujuaa! - Helsingin Sanomat 10.1.2010, s. A 9.
Päivi Vento: Moottorikelkkaharrastuksessa sukupuolella ei ole merkitystä. - Uutisvuoksi 20.12.2009, s. 9.
Anne Vihavainen: Ruokolahti ei puolla moottorikelkkareittiä maakuntakaavaan. - Uutisvuoksi 31.12.2009, s. 3.