Miksi kärpällä on musta hännänpää?

Suksin hiihtoretkellä lähes yhteen kärpän kanssa. Pieni näätäeläin on sukulaisensa lumikon tapaan talvella puhtaan lumen värinen ja lähes mahdoton erottaa talvimaisemassa. Helpoiten lumikon tai kärpän erottaa aurinkoisella säällä varjostaan; valkea väri kun ei suojaa varjojen synnyltä. Musta hännänpää kuitenkin paljastaa kärpän. Miksi siis sellainen, jäin miettimään?

Oikeastaan vastaus löytyi saman "törmäyksen" jatkona; kun katsoin pakenevaa kärppää, en nähnyt muuta kuin pienen mustan hännänpään hyppivän vauhdilla lumimättäiden väleissä. Ajattelehan asiaa saalistavan pöllön tai haukan näkövinkkelistä.

Pöllö havaitsee liikkujan joka tapauksessa äänestä, haukka taas tarkalla näöllään suojaväristä huolimatta aina silloin tällöin. Syöksy kohti saalista, joka tietysti pinkaisee pakoon. Maisema vilisee silmissä, risut lyövät siipiin ja lumi pöllyää. Ainoa mikä erottuu on musta liikkuva täplä, muodoltaan kuin päästäinen ja puikkelehtiikin samaan tapaan. Katse seuraa täplää, kynnet ojentuvat ja ”varma” saalis on jaloissa… mitä? Tyhjää. Hännänpäässä on tavallista pidempiä mustia karvoja, joista ei voi saada otetta. Kärppä hävisi, eikä saaliiksi jäänyt edes päästäistä.

Lumikko mahtuu myyrien käytäviin ja yrittääkin paeta lintupetoja lumen alle. Kokovalkoisuus on etu. Kärpän on pärjättävä pinnalla. Hännänpään hämäys ei tietenkään toimi joka kerralla, mutta evoluutiolle riittää, jos kokovalkoiseen verrattuna vaikka vain joka kymmenes kerta mustahäntäinen kärppä voittaa. Luonnonvalinta toimii ja kärpän musta hännänpää muotoutuu yhä paremmin päästäisen näköiseksi.

RSu