Suomen turhin tie

Matka 2010 -messuilla Matkailutoimittajien Kilta palkitsi Seitikki-epäpalkinnollaan Savonlinnan kaupungin ja kaupunginjohtaja Janne Laineen ”ainutlaatuisen kulttuurimaiseman tuhoamisesta”. Toteutumassa olevan ohiajotiensä myötä Savonlinna tullaan tuntemaan pian ”pikkukaupunkina, jolla oli suuri sydän, nyt suuri tie”.

Kaupunginjohtaja Laineen mielestä kilta palkinnollaan luo humpuukimielikuvia: ”Vaikuttaa siltä, että he eivät ole perehtyneet asioihin eivätkä tiedä tunnuslukuja” (Itä-Savo 19.1.).

Yksi Seitikki ei kaupunginjohtajan yöunia vie, päinvastoin: ”Matkailullisesti voi ajatella niinkin, että rannalle tulee laadukas kevyen liikenteen bulevardi, joka antaa mahdollisuuden esimerkiksi suurten liikuntamatkailutapahtumien järjestämiseen. Siellä voidaan nähdä esimerkiksi rullaluistelu- tai juoksutapahtumia.”

Kaupunginjohtajan mainitsemia tunnuslukuja esitteli vajaa vuosi sitten TV1:n MOT-ohjelmassa toimittaja Martti Backman varsin vastaansanomattomasti. Tielaitoksen laskelmat Backman tulkitsi näin: Ruuhkan sattuessa Savonlinnan keskustan läpiajo nopeutuisi ohitustien ansiosta parilla minuutilla. Kun nämä minuutit kerrotaan oletetulla läpiajojen vuorokautisella määrällä, 30 000 autolla, saadaan aikasäästöä yhteensä lähes 1 300 tuntia. Kun tunnille annetaan hinnaksi 11 euroa, tie tuottaa päivässä noin 14 000 euroa. Vuodessa tie on tuottanut säästöjä jo 5 110 000 euroa. Ja 30 vuodessa tuottoja on kertynyt 156 miljoonaa euroa eli ohitustie on maksanut itsensä lähes kahteen kertaan takaisin. Tienpätkä pieneen uneliaaseen savolaiskaupunkiin oli siis Suomen sen hetken kannattavin liikenneinvestointi, m.o.t.

Backman muistutti kustannushyötylaskelman lähtökohtien olleen pielessä: Savonlinnan halki kulkee vuorokaudessa noin 20 000 ajoneuvoa. Autoilusta suuri osa on vapaa-ajan autoilua, jota voi olla vaikea mieltää tuottavaksi toiminnaksi. Mikään ei viittaa siihen, että Savonlinnan liikennemäärät kasvaisivat. Muuttotappioalueen väestö vähenee ja vanhenee ja samalla autoilu vähenee.

Savonlinnan ohitustiestä ei keskustella ensimmäistä kertaa. Vuonna 1992 Suomen luonnonsuojeluliiton pääkampanjan teemana oli liikenne. Teemavuoden mittaan silmätikkuina olivat näkyvimmin Pihlajaveden pengertie, Via Baltica (jonka muistutettiin – siis jo 18 vuotta sitten! – lisäävän vauhtia kasvihuoneilmiöön) ja Kehä II. Suomea toukokuusta elokuulle kiertäneen liikenne- ja ympäristöviestin päätteeksi paljastettiin yleisöäänestyksen tulos: Suomen turhin tie on Savonlinnan ohikulkutie.

Savonlinna on syntynyt saarille valtatie 14:n varteen. Ruuhkaiseksi mainittu tieosuus Kyrönsalmen itäpuolelta Karjalantien valo-ohjatusta risteyksestä Laitaatsiltaan Pihlajaniemen tienhaaraan on pituudeltaan noin 5 370 metriä. Viime lauantaina matkaan kului autolla 11 minuuttia; sunnuntaina toiseen suuntaan selvisi 9 minuutissa. Keskinopeudeksi tulee 32 km/h, mikä liikennevaloissa seisomisten ja 40 km/h -nopeusrajoitusten takia ei tunnu lainkaan pahalta.

Kun en ollut liikkeellä arkipäivänä ja Kyrönsalmen nostosiltakin oli mennen tullen alhaalla, ruuhka jäi kokematta.

Terho Poutanen