Lumoava pienvesikunnostusretki

Olin toissa kesänä Luonnonsuojeluliiton Pienvesihankkeen purokunnostustalkoissa Kauhajoen Vinniäisluomalla. En ollut ikinä osallistunut purokunnostukseen, joten en lainkaan tiennyt mitä odottaa. Toivoin vain, että saappaanvarret olisivat riittävät korkeat pitämään jalat kuivina.

Taimenen kutusoraikkojen rakentamiseen tarkoitettu putkilaitteisto lastattiin traktorin lavalle rautakankien, lapioiden, rukkasten, eväiden ja talkoolaisten kanssa. Ajoimme metsätietä pitkin, ohi maalaistalojen, avarien ja tasaisten Pohjanmaan peltojen. Kun pysähdyimme, ympärillä oli talousmetsän näköistä mäntymetsikköä, helteinen ja pölyinen tie ja polku, joka johti kunnostuskohteelle.

Polun päässä törmäsimme yhtäkkiä tumman vihreään, kuusikkomaiseen metsänreunaan. Raotin edestäni ensimmäiset havuoksat kuin portin. Edessä ja alhaalla aukesi syvälle vihreyteen ulottuva, kuusivaltaista metsää täynnä oleva jyrkkärinteinen laakso. Jossain kaukana sen pohjalla solisi Vinniäisluoma. Kuin olisi astunut toiseen maailmaan, jossa ilma oli raikasta ja viileää ja luonto villiä ja koskematonta.

Laakson pohjalla tunsin olevani ihanan kaukana pölyisestä hiekkatiestä ja vielä kauempana kaupungista. Puro oli lähes luonnontilainen, se mutkitteli laakson pohjalla muodostaen suvantoja ja virtapaikkoja, kasaten pieniä hiekkakaistaleita varrelleen. Puron uoman ylitse kaartui puita kuin siltoja, puron kivet olivat sammaleisia ja puissa roikkui naavaa. Sananjalkakasvustot korottuivat puron penkoilta veden ylle. Laakso oli niin syvä, että edes sen reunoja ei näkynyt pohjalta saakka. Jostain kaukaa ylhäältä saapuvat auringon keilat osuivat joskus veteen, puiden oksiin tai kiviin. Valo välkehti kuin jalokivet metsän pohjalla.

Jos metsänhaltioita tai keijuja on olemassa, niin täältä niitä voisi löytää.

Valokuvasin puroa, sen humuksesta kuparinruskeaa vettä, purolaakson lähteikköjä ja niiden heijastuksia, sammaleita, aurinkolaikkuja ketunleipien ja sammalten päällä, naavaa, puron ja sen yli kaartuvien lahopuiden muodostamaa käytävää, isoja kiviä, pieniä puron pohjan kiviä....

Kaikkea tätä luonnon mahtavuutta ihmetellessä opin myös perusasioita kunnostuksesta, miten purosta perattuja kiviä ja puita asetellaan uomaan niin, että muodostuu vaihtelevaa puroympäristöä puron eliöille, kuten taimenelle. Ja miten kutusoraikot pitää sijoitella sopiviin kohtiin.

Olisin halunnut jäädä purolaakson pohjalle, istua kivellä kuuntelemassa veden solinaa ja hengittää raikasta ilmaa. Ja seurata puron kulkua läpi laakson. Olin turvassa satumaassa, tunsin itseni onnelliseksi ja pieneksi keskellä luontoa.

Hannele Ahponen

LUMO2010-vuoden koordinaattori, SLL

Toukokuun kuukausiteema on pienvedet. Veden solinaa -galleriaan voi lisätä kuvia puroista, lähteistä, lammista ja muista pienvesistä.