Moi, mä olen Pekka :)

Tervehdys kaikille. Pitää varmaan esittäytyä, kun ehdin jo postata ensimmäisen kuvakin.

Olen parin vuoden päästä viiskymppinen, logistiikka-alalla työskentelevä (ennen ajelin ihmisten tavaroita, nykyään kattelen päälle, kun muut ajavat) naimisissa oleva kärttyinen ukko Helsingistä ;)

Luontoinnostus lähti liikkeelle joskus 70-luvun alkupuolella Luonto-Liitosta (mistäpä muustakaan) ja ehdin sitten touhuta kaikenmoista LUP:in hallituksesta Koijärvelle ja Forssan putkaan asti.

Luonnonkuvaus tuli mukaan kuvioihin -74, jolloin ostin kesätyöansioilla ensimmäisen "oikean" kameran, kun tuntui siltä, että olisi mukava saada jotain omia kokemuksia valokuviksi ikuistettuina. Siitä se on sitten jatkunut näihin päiviin asti. Filmin rinnalle on tullut digitaalikenno (tosin en ole ajatellut filmistäkään luopua niin kauan kun sitä saa kaupasta) ja vehkeet ovat muuttuneet sitä ensimmäistä Asahi Pentaxia monimutkaisemmiksi (on se eka kamerakin mulla tallessa - täysinpalvelleena ja loppuunkuluneena).

Eli tämmönen luonnonsuojeluasioiden suhteen vieläkin aika äkkiväärä äijä, jolta saattaa löytyä valokuvausvekotinkysymyksiin joko tietoa tai ainakin vahvoja mielipiteitä ;D

Hei

Kun sanoit, että voisit antaa jonkinlaisia opastuksia tai vihjeitä vanhoihin kameroihin, niin kysyisimpä mikä vanhaa MIRANDA CAMERA CO: vaivaa kun kuva on keskeltä aivan hyvä, mutta reunukset epäskarpit. Onkohan suljin jo kaput.

Kamerassa on Tamron 135:nen putki ja sillä saisi paljon parempia kuvia kuin nykyisella digikameralla, mutta tuo epäterävyys kuvissa ei ole kiva.

Vai heitänkö rakkaan vanhan järjestelmäkamerani jo roskiin.......NYYH....On meinaa palvellut montakymmentä vuotta kyllä oikein hyvin. Vanhana ostettiin ammattivalokuvaajalta aikoinaan.

Mirandasta

Moi

Mirandat olivat aikaonaan kohtuullisen laadukkaita vekottimia, harmi, että kameranvalmistus loppui 1978 Yhdysvaltain maahantuojan konkurssiin (Amerikanmaa oli suurin vientikohde). McKeownin perheraamatun kokoisessa kameraluettelossa on reilun aukean verran Mirandan eri malleja, joten pelkällä tehtaan nimellä ei itse kameraa pysty tunnistamaan. McKeownin luettelon ja netin perusteella Miranda on nykyään aika suosittu amerikkalaisten harrastajien keräilykohde: kameroita tuotiin sinne paljon, ne olivat kohtuullisen hyvin tehtyjä, malleja on paljon ja koko sarjan kerääminen on mahdollista, koska valmistus on loppunut.

Mitä siihen vikaan tulee, niin verhosulkimellisella kameralla suljinongelmat tarkoittavat yleensä valotuksen pieleenmenoa jollain osalla tai koko kuva-alueella. Reikien aiheuttamat valovuodot näkyvät yleensä sulkimen suuntaisina raitoina tai pahimmillaan koko kuva-alan hunnuttumisena, suljinkoneiston viat kuvan ylivalottumisena (pikeentynyt koneisto ei pelaa enää riittävän vikkelästi), sulkimen kulkusuuntaan nähden poikittaisina raitoina (suljin kulkee epätasaisesti) tai jomman kumman laidan ylivalottumisena (toinen suljinverhoista ei liiku samaan tahtiin toisen kanssa).

Ja siitä Tamronista: jos se on tuntunut laadukkaalta ja jos Mirandan elinpäivät ovat lopussa, niin käsitarkenteisissa Tamroneissa on yleensä vaihdettava sovite. Ainakin Adaptall- ja Adaptall II -sarjan sovitteita löytää vieläkin (jos ei uusina, niin ainakin käytettyinä) ja niitä on tehty lähes kaikkiin käsitarkennusjärjestelmäkameroihin (ja osa käy myös digeihin: Nikon ja Pentax ovat ainakin säilyttäneet saman objektiivikiinnityksen digeissään - tosin Nikonilla kunnollinen yhteensopivuus toimii vain "hienommissa" maleissa).

Että semmosta :)

Pekka

P.S. Katotaanpas miten onnistuu seuraavan linkin ymppääminen: Mirandacamera.com , sieltä löytyy aika paljon tietoa Mirandoista.

No hei PekkaH !

uusia Pekkoja näyttää olevan oikein kaksin kappalein, tervetuloa vaan palstalle:)

Kiva että väki lisääntyy, meitä luontoihmisiä yhdistää rakkaus luontoon vaikka täällä väliin käydäänkin kipakoita keskusteluja eri asioista...niin asiat ne riitelee - ei ihmiset:)