Kurki ja supikoira sammakkojahdissa

Helatorstain helteet tulivat sopivasti. Jo toistakymmentä vuotta vakiotavalla laskettu sammakkoseurantani oli odotellut säiden lämpiämistä. Nyt lämpöä riitti; jopa +28C varjossa – eikä hikeäkään soistuneita lammenrantoja kävellessä voinut välttää. Ja sammakot (kuten samoilla reiteillä nähdyt kolme kyytäkin) olivat vilkkaina.

Mennyt talvi oli sammakkoeläimille ankara. Selvästi kutevien sammakoiden määrät olivat edellisistä vuosista laskeneet, ehkä jopa kolmanneksen. Suunnilleen sama tilanne oli rupikonnilla. Joka tapauksessa kutijoita oli yhä sadoittain, kaikkineen yli 2000 rupikonnaa päätyi laskentalistoille.

Ja kun liikettä on paljon, on aina myös saalistajia liikkeellä. Vanhastaan tuttu saukko oli poikennut alkukeväällä parillakin lammella sammakkojahdissa, mutta ihan tuoreita merkkejä ei löytynyt. Sen sijaan kurki ja supikoira sekä ruskosuo- ja hiirihaukka olivat parhaillaan hoitamassa osuuttaan parempiin suihin. Kukaan näistä ei oikein pidä myrkkyrauhasilla koristelluista rupikonnista, mutta yllättävän hyvin supikoira oli osannut konnan nylkeä. Ei sentään saukon tapaista kirurgintarkkaa työtä, mutta nahan oli supikin konnalta saanut kiskottua irti – ja sisällön syötyä. Kurki on näistä heikoin. Se voi kyllä tappaa ja repiä konnanparan, mutta kunnollista ateriaa se ei tunnu konnasta saavan. Eikä paljoa saa haukatkaan, kun jättävät sisälmykset syömättä ja nokalla yrittävät parhaat palat myrkkynahasta irrottaa.

RSu