Kerroksia maisemassa

Käyttäjän hannele kuva

Vierailin kesäkuisena aamuna Mäntsälässä Sandbergin pellolla, jota Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys on hoitanut talkootyönä perinteisin menetelmin vuodesta 1993 saakka. Pelto on osa Ohkolanjoen Natura-aluetta ja maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi.

Sandbergin pellon voi nähdä vilaukselta Helsinki-Lahti-radan varrelta, jos osaa katsoa oikeaan aikaan ikkunasta. Pelto näyttää ensi silmäyksellä metsän ympäröimältä niityltä, jonka pinnasta nousee siellä täällä siitepölyään tuulessa "savuttavia" katajia. Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Olli Elon opastuksella kierrämme peltoa ja se herää vähitellen eloon.

Pellolta löytyy erilaisia pienkasvillisuuskohteita, jotka muodostavat mosaiikkimaisen tilkkutäkin. Niityn rehevämmässä nurkassa metsäkurjenpolvet ja niittyleinikit saavat kukoistaa rauhassa. Lehtomaisessa osassa kasvaa imikkää, kuusamaa ja valkolehdokkia. Säännöllisesti niitetyllä paikalla valtakasveiksi ovat valikoituneet ahdekaunokki ja harakankello, joiden siemenet tarvitsevat itääkseen avointa ja matalaa kasvillisuutta ja lämpöä maahan asti. Pellon erikoisuus on uhanalainen hirvenkello, jonka esiintymät on merkitty tarkasti ympäri peltoa.

Lajien väliset suhteet ovat osa mosaiikkia: metsäkurjenpolvi on tärkeä ravintokasvi ruskosinisiivelle, suolaheinä kultasiivelle. Muurahaiskeot ovat perhostoukkien suojapaikkoja. Parhaina vuosina täältä on havaittu tuhansittain niittyhopeatäpliä.

Pellon perällä on röykkiömäinen kukkula, jonka juurella kasvaa koko aluetta vartioiva vanha omenapuu. Kukkula paljastaa vanhan tila paikan: itse talo on sijainnut ilmastollisesti parhaalla paikalla etelärinteessä, sauna hieman taaempana. Niityn seasta nousevat rautajalakset ovat kuuluneet tilan rekeen. Tehomaatalous ei ole ikinä muokannut aluetta. Sandbergin pellon kaltaisia metsäpeltoja oli paljon vielä 1960-luvulla, mutta nyt ne on pääasiassa metsitetty.

Pelto paljasta monta kerrosta: maankäytön ja paikalla asuneiden ihmisten historiaa, erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä, lajien välisiä sidoksia. Ajatus liikkuu väistämättä eteenpäin: mitähän täällä radan varrella on sadan vuoden päästä.

LUMO-vuoden kesäkuun teema on perinnemaisemat.
Lue lisää: www.sll.fi/lumo2010

Hannele Ahponen
LUMO2010-vuoden koordinaattori, SLL