Veneretkellä

Yhden hellepäivän ohjelmaksi piti näin kuikka-projektivuoden kunniaksi tehdä hieman pidempi laskentareissu Tarjanteelle. Alkumatka sujuikin hyvin. Veneen airot tosin olivat surkeat (oma moka kun ei ole tullut korjattua saati uusittua..). Tyyni aurinkoinen sää paahtoi selkää ja eväät odottivat korissa. Perheen nuorisokin pysyi kanootillaan hyvin vauhdissa.

Kuikkiakin näkyi, mutta pesinnät tuntuivat menneen heikosti. 6 + 4 parvet ja pari paria, mutta ei yhtään poikasta. Jo aiemmin lähiparin seuraaminen antoi pahoja aavistuksia. Pesimäsaaren laki oli keväällä lähellä vedenpinnan tasoa. Ja kesäkuun alkupuolella vesi edelleen nousi. Ja niinhän siinä kävi, että aallokko huuhtoi munat kuikkaparin pesästä. Mutta näytti siltä, että Tarjanteella näin on käynyt laajemminkin. Toivottavasti ei sentään kaikilla järvillä! Nyt kannattaa tosiaan laittaa kuikkahavaintonsa ja etenkin poikuehavainnot BirdLifen Tiira-lintutietojärjestelmään. Sieltä havainnot syksyllä kootaan ja tehdään päätelmiä koko maan kuikien tilanteesta.

Mutta se Tarjantreen laskenta. Homma jäi kesken lähes alkuunsa. Ukkosen murina lähestyi, pian alkoi sataa ja porukka vaati päästä kotiin. Ja hyvä olikin, sillä lopulta ukkosmyräkkä yltyi melkoiseksi. Itse ehdimme pois järveltä siten, että tietysti kastuimme perusteellisesti – mikä ei helteessä suinkaan haitannut – mutta ennätimme kunnon ukkosen alta pois. Rantaan päästyämme, hetken kuluttua salamoi jo siihen malliin, että rantaan olisi joka tapauksessa ollut pakko mennä pikaisesti. Järvellä kun ei kannata korkeimpana lipputangon-nuppina ukonilmalla oleskella. Huh, hiki siinä tuli. Saa nähdä joutaako ne kuikat tänä kesänä laskea?

RSu