Perhosia helteessä

Käyttäjän RSu kuva

Hellepäivät hellivät paitsi lomalaisia myös perhosia.
Päiväperhoset vaativat lentääkseen yli 15 asteen lämpöä, aurinkoa ja suhteellisen hiljaista tuulta. Nyt olosuhteet ovat olleet keskikesän perhosille oivalliset. Perhoslaskijalle välillä on ollut turhankin kuumaa. Kuuden kilometrin perhoslenkillämme aikaa menee yli kolme tuntia, kun jatkuvasti on haasteellisia sinisiipiä ja hopeatäpliä määritettävänä. Sinänsä kaikki Suomen tai ainakin oman retkeilyalueen päiväperhoset on helppo oppia tuntemaan, mutta muutama lajipari vaatii jokaisen yksilön kiinnihaavimisen, jotta tuntomerkit pääsee näkemään. Ja siinä saa ottaa juoksuaskeliakin – nyt +26C lämmössä (auringonpaisteessa mittari näytti +40). Ja ettei jää väärinkäsityksiä mainittakoon, että kaikki perhoset päästetään heti määrityksen jälkeen takaisin lentoon.

Mutta perhosiakin siis riitti. Tesmaperhonen, lauhahiipija ja angervohopeatäplä ovat tämän hetken runsaimpia lajeja. Suoperhosista viimeiset rämekylmänperhoset ja pursuhopeatäplät vielä lensivät, mutta muurainhopeatäplä ja saraikkoniittyperhonen olivat edellisen viikon jälkeen jo kadonneet, samoin niityillä tänä kesänä harvinaisen runsaana lennellyt mustatäplähiipijä.

Keskikesään kuuluvat Keski-Suomessa harvinaiset isot hopeatäplät. Tällä lenkillä kiinni saatiin kaksi orvokkihopeatäplää, kolmas iso oli liian nopea. Isot hopeatäplät ovat laskijalle haasteellisia, koska useimmiten ne pitäisi saada kiinni, jotta tunnistus on selvä. Ne ovat kuitenkin huiman hyviä lentäjiä, jotka yhdenkin haavin hutihuitaisun jälkeen nousevat nopeasti korkeuksiin ja häipyvät tuulennopeasti näkyvistä. Keskikesää ovat myös runsaat sinisiivet; juolukka-, niitty-, keto-, kangas- ja hohtosinisiipi saatiin tällä reissulla. Jotakin outoa taas on tapahtunut hopeasinisiivelle, jota ei ole pariin kesään enää näkynyt ollenkaan. Toivottavasti ei sentään käy kuten keltatäplähiipijälle, joka on selvästi kuollut laskenta-alueeltamme kokonaan sukupuuttoon, niin kauan viimeisestä havainnosta jo on. Laji taantuu myös valtakunnallisesti huolestuttavaa vauhtia.

Syksyä puolestaan enteilee se, että nokkosperhosen ja neitoperhosen toinen sukupolvi oli jo avannut lentokautensa. Vielä molempia oli vain vähän, mutta saa nähdä ottaako nokkosperhonen viime vuoden hurjan syyskirin ja kuroo vuoden runsaimmaksi perhoseksi?

RSu

Kommentit

Suomi on suuri maa!

Kovin oli perhosmaailma toisenlainen tänään Suur-Saimaan Äitsaaressa. Perhosten kannalta Suomi on suuri maa.

Äitsaressa vastaan tuli 4,5 tunnin retkellä 45 hopeasinisiipeä, mutta hohtosinisiipiä ei ainuttakaan (eli etusiipien alapintojen tyviltä ei löytynyt pisteitä, vaikka niitä varmuuden vuoksi katsottiin).

Päivän uusia tulokkaita Äitsaaressa olivat loistokultasiivet ja metsänokiperhonen (sekä tummakirjosiipi, joka on voinut lentää jo aikaisemminkin, mutta on jäänyt vaatimattomana havaitsematta - kun en ole ollut pävittäin perhostelemassakaan).

Lämmintä on ollut liikaa (retkellä 25,2;sta 30,2:een) perhosillekin! Pari kuivaa ketoa oli jo palanut niin, ettei kuihtuneiden kasvien kukissa ollut lainkaan mettä perhosille - eikä kedoilla niin ollen perhosiakaan.

Hopea- vai hohtosinisiipi?

Korjaanpa nyt oman mokani: Sanoin hopeasinisiiven kadonneen - jota kommentoija jo kommentoikin... Kadonnut on kuitenkin täälläkin Hohtosinisiipi ! Olin huolimattomuuttani sekoittanut nimet, vaikka ajatuksissa oli vaalealaikkuinen hohto. Siis samaa rataa mennään ainakin kahdella alueella Suomea.
RSu