Ikkuna Suomen luontoon -sivusto on tullut elinkaarensa päähän ja se suljetaan vuoden 2019 lopussa.

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää kaikkia käyttäjiä neljästätoista vuodesta! Hyvälaatuiset sivustolle jätetyt kuvat jäävät SLL:n arkistoon ja niitä voidaan käyttää Liiton viestinnässä sivuston sääntöjen mukaan. Jos et halua kuviasi käytettävän, ne voi poistaa sivustolta vuoden loppuun mennessä.

Luontokuvia voi lähettää esimerkiksi Suomen Luonnon Havaintokirjaan (https://suomenluonto.fi/havaintokirja/) tai tunnisteella #havaintokirja Instagramiin, josta Suomen Luonto tekee nostoja omalle tililleen (https://www.instagram.com/suomenluonto/).

Suomen Luonnonsuojeluliiton nettisivut (https://www.sll.fi/) jatkavat toimintaansa normaalisti ja esimerkiksi Kestävä elämäntapa -osiosta löytyy vinkkejä luontoon tutustumiseen ja ympäristön varjelemiseen.

Kaakkurilammella kurjen kanssa

Käyttäjän RSu kuva

Katsastin illan hämärissä kaakkurin pesäpaikat. Ainoa vakituinen pesimäpaikka sijaitsee pitkänmallisella metsälammella. Ylpeyttä tunnen siitä, että pesä on takavuosina koulun luontokerholaisten kanssa rakennetulla tekosaarella. Rakentaminen ei sinänsä ole oikein kuvaava sana, sillä tekosaari on vain lammen rantahetteestä irrotettu sammalta kasvava turvelautta. Se hinattiin veneen ja köyden avulla keskelle lampea ja ankkuroitiin pohjaan upotetulla kivellä paikoilleen. Kiviankkuri riittää hyvin, kunhan köydessä on sen verran tulvanvaraa, ettei lautta nosteellaan nosta tulva-aikana ankkuria irti pohjasta.

Kaakkurilampi ei pettänyt tänäkään vuonna. Emot ja yksi poikanen kelluivat lähellä pesälauttaa. Näkyivät olevan jo yöpuulla. Toinen lähilampi oli tyhjä – kuten ennenkin.

Hieman edempänä olevalla järvellä pesi kerran myös kaakkuri. Sielläkin on tekosaari. Nyt saarella oli yöpymässä kurkipari poikasensa kanssa. Loistava, turvallinen yöpymispaikka. Ei yllätä ilves, ei mikään.

Mutta miten poikanen on saatu noin 40 metrin päässä rannasta sijaitsevalle saarelle. Emot tietysti lentävät – jos sulkasatotilanne antaa siihen mahdollisuuden ja ilmeisesti nyt antoi. Mutta poikanen ei vielä lennä. Jalat eivät takulla tuossa yltä pohjaan aikuisellakaan.

Olen kyllä joskus nähnyt pienen kurjenpoikasen uivat suorimmen yli (kun emot kahlasivat edellä). Matka tämän kerran yöpymispakalle oli kuitenkin paljon pidempi, ehkä 40 metriä. Kurkiemojen täytyy tietää, tai lapsuudestaan muistaa, että kurjenpoikanen on hyvä uimari. Aikuisena kurki ei kai enää ui koskaan - ainakaan en ole nähnyt.

RSu

Kommentit

Kurjen inhimillistämistä

on mielestäni tämä kohta:
"...Kurkiemojen täytyy tietää, tai lapsuudestaan muistaa, että kurjenpoikanen on hyvä uimari..."
Ei kannata pistää kurjen pääkoppaan mitään, kun meillä ei ole minkäänlaista aavistusta siitä, mitä siellä on. Yhteinen kieli kun puuttuu. Kurjet ylittävät rimmen kahlaamalla ja poikanen seuraa tavalla tai toisella tai sitten ei. Jos poikanen ei seuraa, emot luultavasti palaavat takaisin.
Itä paitsi hämärästi muistelen tänä vuonna nähneeni television luonto-ohjelmassa kurjen uimassa.
Kerran poikasena tapasin rantasipin poikasen rantakivillä ja lähestyin sitä saadakseni uteliaisuudessani poikasen käteeni. Se kuitenkin pakeni ulommaisilta kiviltä uimalla. Menin perässä veneellä ja yritin sitä vedestä kiinni, mutta se peijooni väisteli sukeltamalla. "Kyllä hätä keinot keksii", pitää siis paikkansa myös lintujen maailmassa.

tietäminen tai muistaminen ei

tietäminen tai muistaminen ei ole mikään ihmisen yksinoikeus!

Määrittelystä

on tietysti kiinni. Laboratoriotutkimusten perusteella on päädytty siihen, että kana "muistaa" lukuja kolmeen asti, kun korppi viiteen asti. Tutkimus on tehty siten, että alustalle on pantu jyviä, joista osa on liimattu alustaansa. Kun joka kolmas on liimattu, kana oppii "muistamaan ja nokkii pian vain joka kolmannen." Korppi pystyy tällaisessa kokeessa laskemaan viiteen. Nämä ainakin viittaavat siihen, ettei lintujen muisti ole kovin pitkä.
Jotkut ihan oikeat tutkijat puhuvat jopa kasvien älykkyydestä ja muistista, joten ei näiden termien käyttö yliopistopiireissäkään ole kovin harvinaista.
Oppimista matkimisen kautta toki esiintyy eläimillä, linnuillakin. Kun lokit hakeutuvat paikalle, jossa muitakin lokkeja on kerääntynyt ruokailemaan esimerkiksi pellolle tai kalaparven kohdalle, ei välttämättä tarvitse mielestäni olettaa linnun "ajattelevan" mitään, vaikkapa "menenpä tuonne, siellä on ruokapaikka". Yksinkertaisesti vain ne lokkiyhteisöt, jotka ovat perineet tuollaisen käyttyäytymistavan, ovat menestyneet paremmin ja näin käyttäytyminen on muodostunut yleiseksi tavaksi.

Kyllä

Olen kerran nähnyt muutaman päivän ikäisen kurjenpoikasen uivan
emon kanssa parisataa metriä leveän lammen yli.
Minun syyni , mutta en tiennyt niiden olevan rantaruovikossa edelläni,
kun vastassa oli kesämökki. On kyllä kuvakin.

Aikuinenkin kurki ui

Olen nähnyt pariin kertaan aikuisen kurjen lähtevän pesältä veden varassa, joko uiden tai kävellen pitkin pohjaa. Tarpeen tullen siis kyllä kulkee vedessä. Olisi tosin mielenkiintoista tietää uiko pitkiä matkoja niin syvässä vedessä että jalat eivät yletä pohjaan.

Varmaksi emme voi tietää mitä kurkiemon päässä liikkuu kun poikastaan opastaa, mutta tosiaan jonkinlaisia käyttäytymismalleja on aikojen saatossa täytynyt kehittyä. Kyllä emon täytyy huomioida liikkumisessaan se että poikanen ei osaa lentää esteiden yli. Pientä poikasta ei sopisi myöskään johdattaa syvään, jyrkkäreunaiseen ojaan. Poikasen toki täytyy osata uida, kun kerran kurjet voivat pesiä vesistöjen saarekkeissa ja heti ensimmäiset matkat täytyy taittaa veden varassa.

Eläimiltä emme voi odottaa

tarkoituksellista toimintaa, koska emme tiedä mitään tarkaa niiden ajattelusta.
"Kyllä emon täytyy huomioida liikkumisessaan se että poikanen ei osaa lentää esteiden yli. Pientä poikasta ei sopisi myöskään johdattaa syvään, jyrkkäreunaiseen ojaan." Tämä lainaus sisältää oletuksen kurkiemon tarkoituksellisesta toiminnasta. Varmempaa on puhua siitä, että emon toiminnoista on tiettyjä seurauksia. Kun este tulee kurjen eteen esimerkiksi pakotilanteessa, emo kyllä ylittää esteen poikasta ajattelematta, tarvittaessa se lentää. Poikanen painautuu sellaisessa tilanteessa maahan suojaan. Sellaiset poikaset, jotka eivät ole näin menetelleet, on poimittu paisteiksi.
Jyrkkäreunaiset ojat ovat kanalintujenkin poikasten surma, joten emot eivät osaa niitä väistää.
Erityisen tarkoitukselliselta toiminnalta vaikuttaa monien linujen emon haavoittuneen näytteleminen. Emon räpistellessä siipirikon näköisenä saalistajan huomio kiintyy siihen ja poikaset usein pelastuvat. Mielestäni on väärin siinäkään tilanteessa ajatella, että emo takoituksellisesti johtaa saalistajaa harhaan. Jotkut emot ovat vain ovat saaneet perimäänsä sellaisen muutoksen, että alkaneet käyttäytyä niin ja ovat saaneet enemmän jälkeläisiään lisääntymisikään, ja käyttäytyminen on periytynyt ainakin osalle niistä.

Eläimen järki?

Jos ajatellaan ns. järjelliseti asioita, niin eihän ihminen juurikaan poikkea muista eläimistä, kaikki mitä lapsi oppii niin sehän tulee äidin / ympäristön vaikutuksesta.

Vakaasti olen sitä mieltä, että eläimet myös järkeilevät, ainakin omien tutkimusteni, siis erilaisten eläinten kanssa eläessäni, olen vakaasti tullut siihen tulokseen, että kyllä niilläkin järki on toiminnoissaan. Jos jokin asia hyväksi todetaan, niin siten toimitaan seuraavallakin kerralla, aivan kuten ihmiskuntakin on kautta aikojen tehnyt.

Eihän oikeaa järkeä ole kellään, on vain opittuja tapoja, toisilla toisenlaisia, toisilla toisenlaisia. Ja järjestä, siis ihmisen, jos oltaisiin järjenjättiläisiä, ei kukaan hukkuisi, ei joisi aivojaan pellolle, ei jäisi autonalle, ei kaatuisi pyörällä, ei sytyttäisi tulipaloja, jne....Se siitä, enkä inhimillistä eläimiä vaan päinvastoin, mielestäni se olisi monelle muullekin ihmiselle tarpeen. Suurinosa ihmistenkin toiminnoista on kuitenkin vaistonvaraista.

Yle areenasta löytyy lyhyt

Yle areenasta löytyy lyhyt ohjelma kurkiperheestä, siinä näkyy myös lyhyesti kuinka kurjenpoikanen ui "takaisin pesälle yöpymään", kuten Riston kertomuksessakin.

Löytyy hakusanalla "kurjet"

Ideoita kaakkurilammen luonnon turvaamiseen

Palatekseni tähän vanhaan blogi artikkeliin, kaakkurilampi on todella upea kurkien pesäpaikka. Itse törmäsin kyseiseen alueeseen vasta hiljattain ja olen todella yllättynyt näin mahtavasta luonnonsuojelupaikasta. Tekosaari ja muut alueen kehitykseen osallistuminen on tuonut paljon hyvää tähän paikkaan. Kurkipoikasia onkin kuulemma nähty vuosi toisensa jälkeen joten ne ovat varmasti löytäneet todella oivan pesäpaikan saarelta, sekä muualta kauneilta alueilta jota lampi ympäröi. Haluaisinkin ehdottaa osallistu kilpailuun kisaa, missä kerättäisiin lisää kehitysideoita lammen aueelle! Hyvien ideoiden ja kurkiperheiden tulevaisuuden turvaamisen lisäksi, saataisiin lisää tietoisuutta lammesta.. sekä lisää vierailijoita jotka voisivat tulla ihailemaan ihmeellistä luontoa! Eikö olisikin hyvä idea..

Terveisin, Teppo.