Lentääkö viiksisiippa lakanaan?

Pidän kädessäni pienenpientä kuollutta lepakkoa. Vainaja mahtuisi kevyesti tulitikkulaatikkoon. Paperinohuet nahkasiivet avattunakin siipiväliä kertyy alle kymmenen senttiä, painoa ei kädellä edes huomaa.
Oli raukka kokenut monen sukulaisensa kohtalon, pudonnut päiväpiiloa etsiessään naapurin räystäältä ränniin ja syöksytorvea pitkin vesisaaviin, josta ei ollut päässyt pois.

Elävä viiksisiippa on vikkelä veijari. Se lentää tyypillisesti vain katselijan kasvojen korkeudella, tekee salamana käännöksiä ja voi pyöriä katselijan ympärillä hyttysjahdissa pitkäänkin. Kerran tai pari olen lepakoiden äänet kuultaviksi muuntavan detektorin kanssa päässyt seuraamaan siipan ja myös pohjanlepakon saalistusta. Hyttyset olivat selvästi pääsapuskaa ja niitä kaikuluodattiinkin urakalla. Sinänsä uskomaton suoritus, että kaikuluotaamalla osaa hyttystä seurata ja suunsa oikeaan aikaan avata!

Usein pieni lepakko jää huomaamatta, koska tummaa metsää vasten sitä ei pimeässä erota. Tästä veikkaan syntyneen myös sen tarun, että valkeaa lakanaa heiluttelemalla lepakot sitä päin lentäisivät. Alhaalla lentävä viiksisiippa näkyy vain valkeaa taustaa vasten, ylempänä puidenlatvoissa kiertelevä pohjanlepakko taas osuu silmiin silloin tällöin muutenkin. Jos lepakko tosiaan törmäisi lakanaan, syy olisi todennäköisesti se, että vaalea lakana houkuttelee hyönteisiä ja lepakko voisi tulla poimimaan ne parempiin suihin.

RSu