Helle liikaa vesimittareillekin

Tavallisesti paras perhospäivä on viikon lämpimin ja aurinkoisin, mutta liika on liikaa. Kun elohopea on varjossa yli kolmessakymmenessä ja auringossa jatkuvasti yli neljäkymmentä astetta, eivät edes hyönteiset pärjää. Perhoset piilottelevat kasillisuudessa ja lähtevät lentoon vain pakon edessä.

Kaiken huippu oli kanoottiretken havainto toissapäivänä: jopa vesimittarit pakenevat hellettä. Ihmettelimme tyttären kanssa miksi vesimittareita oli kertynyt rannan koloihin, eikä järvellä juuri ollut liikettä. Sitten sytytti; Erään rantavedessä tasaisella hietikolla lojuneen veneen varjoon oli ahtautunut satoja vesimittareita – selvästi vain aurinkoa pakoon.

Pohdimme miksi vesimittarit pakenivat aurinkoa, vaikka alla on viilentävää vettä. Mutta selvähän se on; vesimittari on irti vedestä "luistelujalkojaan" lukuunottamatta. Vesi ei sitä viilennä. Ja kun lämpötila nousee yli 42 asteen, alkavat herkimmät proteiinit saostua – aivan kuten kananmuna keitettäessä. Auringossa lämpöä oli hyvinkin tuo 42 astetta. Jos hyönteinen liikkuisi, eli tekisi lämmittävää lihastyötä kitiinikuorensa sisällä, jossa ulkoisen tukirangan omaavilla otuksilla lihakset ovat, nousisi lämpö tiiviin kopan sisäpuolella nopeasti vielä reilusti korkeammaksi.

Tällaisella helteellä vesimittarin ja perhosen on siis pakko pysyä paikoillaan varjossa, muuten menee henki. Eikä ihminen muuten siinä suhteessa ole sen kummempi. Ilomantsin yli 37 asteen, eli ruumiinlämmön, nousseessa varjolämpötilassa riskit kasvavat. Jos on pakko mennä aurinkoon, pitäisi päälle laittaa toppatakki - tällä erää viilentämään. Ehkä sitä kohta taas tarvitaan lämmittämäänkin...

RSu