Miten syntyivät Kannaksen nykymetsät?

Käyttäjän tepo kuva
Lähettänyt tepo 10 elokuuta, 2010 - 09:42

Radionkuuntelijan mielestä Neuvostoliitossa hallittiin metsänhoito, mistä todisteena ovat Karjalankannaksen hyvin hoidetut metsät.

Kun Venäjän metsäpaloista levinnyt savu viime viikolla tuntui silmissä, nenässä ja nielun limakalvoillakin, muistin Keijon. Keijo oli ajanut halki Karjalankannaksen ja ihaillut Neuvostoliiton metsänhoidon aikaansaamia Kannaksen hienoja metsiä.

Kun heinäkuun ajan radiosta kuultiin Karjalasta, oman elämänsä evakko, Antti Tapio Kiuru, esitteli 17.7. Suoraa puhetta! -otsikon alla karjalaisuutensa hahmotelmia teemanaan ”Suomessa ei ole todellisia metsiä!” (Yle Radio 1). Kuuntelijat saivat soittaa suoraan lähetykseen. Keijokin soitti ja kertoi ylen ihannoivaan sävyyn Neuvostoliiton edistyksellisestä metsänhoidosta ja siitä todisteena olevista Kannaksen hyvin hoidetuista metsistä.

Kiurun vieraina olleet maatalous- ja metsätieteiden maisteri Virpi Sahi sen enempää kuin metsätalousinsinööri Jyri Mikkolakaan Suomen luonnonsuojeluliitosta eivät ryhtyneet epäilemään Keijon havaintoja. Kun vieraat eivät rohjenneet olla hiukkaakaan eri mieltä soittajan kanssa, lähetys oli kuin arkistojen kätköistä kaivettu uusinta suomettuneisuuden ajalta.

En ole pitänyt Neuvostoliittoa minään metsänhoidon mallimaana. Toki Neuvostoliitossa metsäteollisuutta kehitettiin voimakkaasti, mutta metsään mentiin vain puunkorjuumielessä – metsää ja puuta riitti.

Mielestäni Kannaksen metsät ovat syntyneet luontaisesti. Kuivien kankaiden kauniit männikötkin ovat 65 vuodessa ehtineet muotoutua puistomaisen valoisiksi ilman ihmistä. Vai olenko aivan väärässä?

Terho Poutanen

Kommentit

Tehottomuus auttoi

Lähettänyt Asio otus 24 elokuuta, 2010 - 08:01

Varmaankaan ei ole aivan täsmällistä kehua NL:oa metsänhoidosta. Niin sanottua metsänhoitoa on harjoitettu voimaperäisesti mm. Suomessa, jossa tavoitteena on ollut muuttaa erirakenteiset ja sekapuustoiset luonnonmetsät tasaikäisiksi yhden puulajin metsiksi - missä onneksi ei ole täysin onnistuttu.

Tällaista metsänhoitoa ei NL:ssa laajasti harjoitettu.

NL:n metsätalous oli pieni, verrattuna sen metsien määrään. Vain sahatuotteilla se oli jonkinlainen tekijä maailmanmarkkinoilla. Metsää hakattiin toisinaan isoillakin avohakkuilla, tekemättä maapohjalle muuta. Koska metsää riitti, aukot eivät hallinneet maisemaa samalla tavalla kuin ne hallitsevat Suomessa.

Lisäksi NL:ssa säilyivät pitkään jo Stalinin ajalla sotilaallisista syistä syntyneet suojavyöhykkeet esimerkiksi vesistöjen ympärillä. Sotilaallista merkitystä voi arvailla, mutta linja tuotti 1-2 km leveitä vyöhykkeitä, joilla ei hakattu lainkaan. Luonnonsuojelun kannalta strateginen ajattelu siis tuotti loistavan tuloksen, vaikka nimenomaan se ei tavoinenena ollutkaan.

Myös hyvin leveä rajavyöhyke, 10 - 70 km, jätettiin kokonaan hakkaamatta. Tästä ovat käsittääkseni peräisin Karjalan upeimmat metsät. Karjalassa, kuten ei muuallakaan Suomessa oltu harrastettu isoja avohakkuita ennen vuotta 1944 (paitsi mitä tykistö teki talvella 1939/40 ja kesällä 1944), ja se mitä hakattiin, sen on 65 vuotta peittänyt.