Yhden hehtaarin metsä

Käyttäjän hannele kuva

Luulen, että useimmilla suomalaisilla on jokin tietty kokemus, muisto tai paikka joka tulee ensimmäisenä mieleen sanasta "metsä". Minulle se on eräs hehtaarin kokoinen metsä. Vähän kuin Nalle Puhin puolen hehtaarin metsä niin pienen kokonsa puolesta, kuin myös siksi, että sinne mahtuu silti vaikka mitä.

Hehtaarin metsäni kartta menee näin: Niityn läpi johtaa ensin polku, joka sukeltaa sisään metsään. Juurakkoista polkua hetken käveltyä pitää valita, kumpaa polun haaraa lähtee eteenpäin. Valitsen sen, joka johtaa Peikkometsään, tiheään vähän synkkään osaan metsää, jossa vain havunneulaset peittävät maata. Siellä pitää tarkistaa, että isot siirtolohkareet ovat paikoillaan ja että yhden kiven sammaleisella pinnalla kasvaa puu, Puukivi.

Peikkometsän jälkeen käännytään alas pientä mäenrinnettä Kolopuulle aivan keskelle metsää, suurten kuusten juurelle. Kolopuu pienenee vuosi vuodelta, lahoaa kai kokonaan joskus. Jos tähän mennessä en ole vielä maistanut ketunleipiä ja istuskellut kivellä vähän aikaa, tämä metsän keskuspaikka on juuri hyvä sitä varten. Kuljen metsälenkkiäni umpeen, mutta pistäydyn polulta katsomassa Mammuttia, sammaloitunutta kaatunutta monihaaraista puuta. Se on paljon pienempi kuin muistan eikä kalliolammikko sen juurella taida olla lähde, vaikka niin joskus kuvittelin. Palaan metsän reunaan Sammalmätäspolkua, jonka varren sammalet tuntuivat pienenä pelottavan upottavilta. Metsän reunassa on vielä outo Kuoppa, joka on täynnä kivenmurikoita. En vieläkään tiedä, kuka sen on tehnyt ja miksi. Ehkä kivet on kerätty pellolta talteen joskus.

Eräs tuttava sanoi kerran, että näistä puistahan voisi saada hyvin rahaa. Vastasin että niin..mutta kun tästä metsästä tuntee melkein jokaisen kiven ja kannon niin eihän sitä..En edes yritä selittää, että en voisi kuvitellakaan elämää ilman tätä pientä metsälänttiä, sillä tuntuu hullulta kiintyä niin johonkin paikkaan. Nimesin lapsena metsän osat ja kuvittelin iltasadut juuri tähän metsään. Samasta metsästä löytyi poikien tekemä maja, johon oli jännä kiivetä ja murtautua. Hiihtolatu, jonka isä teki, kulki pihan ja metsän läpi ja ympäri.

Olkoon sitten osa pientä vihreää saareketta google mapsista katsottuna keskellä omakotitaloaluetta, miniatyyrimetsä joka kuvastaa mielessäni isompaa villiä metsää, tai takapiha jota puolustan. Oma metsä kuitenkin.

LUMO2010-vuoden elokuun teema on metsät.
Lue lisää: www.sll.fi/lumo2010