Ikkuna Suomen luontoon -sivusto on tullut elinkaarensa päähän ja se suljetaan vuoden 2019 lopussa.

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää kaikkia käyttäjiä neljästätoista vuodesta! Hyvälaatuiset sivustolle jätetyt kuvat jäävät SLL:n arkistoon ja niitä voidaan käyttää Liiton viestinnässä sivuston sääntöjen mukaan. Jos et halua kuviasi käytettävän, ne voi poistaa sivustolta vuoden loppuun mennessä.

Luontokuvia voi lähettää esimerkiksi Suomen Luonnon Havaintokirjaan (https://suomenluonto.fi/havaintokirja/) tai tunnisteella #havaintokirja Instagramiin, josta Suomen Luonto tekee nostoja omalle tililleen (https://www.instagram.com/suomenluonto/).

Suomen Luonnonsuojeluliiton nettisivut (https://www.sll.fi/) jatkavat toimintaansa normaalisti ja esimerkiksi Kestävä elämäntapa -osiosta löytyy vinkkejä luontoon tutustumiseen ja ympäristön varjelemiseen.

lehtokurpan poikanen

Olettaisin että kyseessä on lehtokurpan poikanen. Olin katselemassa kanttarelleja tutulta koivikkoalueelta 21.8.2010 alkuillasta. Kanan kokoinen ruskeankirjava lintu lähti aivan jalkojeni juuresta lentoon, peräpäästä arvioin jälkeen päin lehtokurpaksi. Katselin jalkoihini ja aivan vieressä kyyhötti kuvan poikanen. Päätin lähteä takaisin tulosuuntaan ja silloin kolme pientä piipersi eri tahoille maastoon. Aika myöhäinen toinen pesue. Toivottavasti selviytyvät lentokykyisiksi ennen pakkasia.

Sijainti

Javascript is required to view this map.

Kommentit

Näyttelikö

emo edes siipirikkoa. Se on aika vaikuttava näky. Lintu lentää ihan pystyssä pyrstöpää roikkuen eikä pitkälti kerrallaan. Tästä on varmaankin saanut alkunsa Ruotsissa kansan keskuudessa yleinen käsitys, että lehtokurppa kuljettaa poikasen kerrallaan jalkojensa välissä turvallisempaan paikkaan. Joskus kauan sitten oli joku jopa ajatellut saaneensa kuvan tilanteesta. Metsästäjien lehden kuvassa oli lentävä lehtokurppa takaapäin kuvattuna ja vilkkaalla mielikuvituksella saattoi nähdä linnun pyrstön alta pilkottavan linnun jalan, joka kuitenkin oli taustalta kuvaan tarttunut 3-haarainen varpu.
Lentoon lähtevä lehtokurppa on helppo tunnistaa punaruskeasta yläperästään. Toivokaamme, että lämpöä riittää syksyllä. Saattaa käydä kyllä huonosti, kun talvi joutuu.
Onhan toki Uudellamaalla hyvinkin lämpimiä syksyjä riittänyt pitkään. Tällä tavalla lehtokurppakin on hakemassa uutta käytäntöä ilmaston lämpenemisen varalta. Jos ei onnistu tänä kesänä, niin ehkä sitten jonakin toisena.

Näytteli

todella hyvin koska mielessäni kävi heti, että olinko astunut sen pyrstön päälle kun se roikkui niin kummasti. Emo lensi vain pesän vieressä olevan kapen sähkölinjan toiselle puolelle kuuseen. Emo eivätkä poikaset äännelleet mitään ja se hämmensi minua.

Nämä ensi kohtaamiset luonnossa ovat aina mahtava elämys, tällä kertaa oli kamera mukana. Harmittaa viime syksyn susiparin näkeminen täällä Masalan metsässä, jolloin kamerani oli kotona latauksessa. Nyt omistan kaksi kameraa mutta se laukausuvalmius äkkitilanteissa onkin jo toinen asia.