Ikkuna Suomen luontoon -sivusto on tullut elinkaarensa päähän ja se suljetaan vuoden 2019 lopussa.

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää kaikkia käyttäjiä neljästätoista vuodesta! Hyvälaatuiset sivustolle jätetyt kuvat jäävät SLL:n arkistoon ja niitä voidaan käyttää Liiton viestinnässä sivuston sääntöjen mukaan. Jos et halua kuviasi käytettävän, ne voi poistaa sivustolta vuoden loppuun mennessä.

Luontokuvia voi lähettää esimerkiksi Suomen Luonnon Havaintokirjaan (https://suomenluonto.fi/havaintokirja/) tai tunnisteella #havaintokirja Instagramiin, josta Suomen Luonto tekee nostoja omalle tililleen (https://www.instagram.com/suomenluonto/).

Suomen Luonnonsuojeluliiton nettisivut (https://www.sll.fi/) jatkavat toimintaansa normaalisti ja esimerkiksi Kestävä elämäntapa -osiosta löytyy vinkkejä luontoon tutustumiseen ja ympäristön varjelemiseen.

Joka syksyinen riesa

Sama laulu joka joulu.
Kun aloitetaan puiden kuljetus mökkiin liiteristä syksyllä , niin melkein joka lastista löytyy
talvehtiva ampiaiskuningatar.
Siellä se sitten pörrää saunan lattialla pyörryksissä ja pistää jalkapohjaan , jos et muista varoa.
Eihän se mulle mitään , mutta noi allergiset sukulaiset.
Yksi oli piston jälkeen kolme päivää sairaalassa, viime syksynä.

Kommentit

Hauska nähdä,

että joku toinenkin kärsii ampiaisista halkopinossa. ;>)
Eivät ole täällä koskaan käyttäytyneet sisällä aggressiivisesti, vaan pyrkivät koko ajan valoa kohti ja ulos.

Ei pitäisi kehua

Niin siinä sitten kävi, että kun rupesin ottamaan vastanlehtiä ämpärin veden pinnalta, sainkin käteeni ampiaisen, joka pisti vasemman keskisormen tyveen kämmeneen. Oli tietysti tipahtanut ämpäriin ja jäänyt veden varaan kun valutin vettä ämpäriin. Olisi voinut vastan mukana mennä pahempaankin paikkaan pistelemään.
Halkopino, joka talven aikan poltellaan, on melkoinen ampiaispopulaation hävittäjä. Jokainen tuhottu kunigatar merkitsee yhtä vähemmän pesiä kattoon. :>)

Pistävät?

Miksi herrat ovat agressiivisia amppareita kohtaan, nehän puolustautuvat.

Amppareita oli täällä tänä kesänä tosi vähän ja niistäkin kolme meinasi hukkua koirien juomakippoon ulkona, otin siis niitä sormelleni ja vein jollekkin kasville kuivumaan, yhtään pistosta en saanut.

Aikoinaan mökilämme oli maa-ampiaisen pesiä tiuhassa ja tulivat pöydälemme syömään, joten pistimme niille pöydän toiseen päähän aina omia eväitä, kuten savustettua ahventa, suurta herkkua olikin. Sitten kerran tuli kaivinkone pihaa tasoittamaan, kerrottiin missä on pesiä, niitä ei saa hävittää. OK, maa tärisi kuitenkin sen verran, että ampparit hermostuivat ja kävivät koneen kimppuun, itse seistiin vieressä ja naureskeltiin ex:n kanssa, yhtään pistosta ei meihin tullut. Koneen ohjaaja istui manaillen kopissa ikkunat kiinni sen aikaa, että houkuteltiin namupaloilla ampparit pidemmälle. Siis mitä tästä opimme, ole kiltti ja rauhallinen luonnoneläinten läheisyydessä niin nekin käyttäytyvät rauhallisemmin.

Kyllä

Aika pitkälle meilläkin mennään luonnon ehdoilla , mutta se on jo liikaa kun kesällä puita hakiessa joutui pukemaan toppavaatteet ja sääskihupun kun ampiaiset teki hälytyksen heti kun aukaisi liiterin oven. Ihmisenpään kokoinen pesä oli ovenkarmissa,
,jouduin sen siitä sitten hävittämään .
Paljon parempi on pesä hävittää silloin kun ampiaiskuningatar aloittaa sen rakentamisen
meidän kannalta väärään paikkaan.

Itse en

kammoksu ampiaisia. Rauhallinen käytös heitä kohtaan on paras. Ne pistävät vain, kun tekee äkkinäisiä liikkeitä, vakkapa lähtee juoksemaan pakoon.
Toinen asia ovat lapset. Erästä lapsenlapsityttöäni oli ampianen pari vuotta sitten pistänyt, ja hän on saanut siitä sellaisen kammon, että panikoituu heti kun vaikka paarma alkaa pörrätä ympärillä. Pistotilanteessakin merkitsee tavattomasti paikalla olevien vanhempien käyttäytyminen. Paniikki tarttuu helposti, jos pistoksesta tehdään kovin suuri numero. Tällä en tarkoita, etteikö pidä ottaa osaa lapsen tuskaan. Rauhallisuus on kuitenkin mielestäni tärkein asia.