Totuus tekopesien rakentamisesta

Käyttäjän tepo kuva

Olen pitänyt tekopesien rakentamista sääksille hienona ja kannatettavana hankkeena. Kun lakkapäämäntyjä ei ole pesäalustoiksi, ihmisen apu on tarpeen. Asia ei ole ihan näin yksioikoinen!.

Professori Pertti Saurola kertoi tämänpäiväisessä Sääksisäätiön 20-vuotisjuhlaseminaarissa, kuinka ulkomaalaiset kollegat ovat kehuneet ja kiittäneet suomalaisia sääksen suojelijoita ”suurenmoisesta työstä”. Saurolan mielestä se, että puolet Suomen sääksistä joutuu turvautumaan tekopesiin, on ”kansallinen häpeä”.

Metsäammattilaisten tietämys sääksestä on vajavaista. Sääksisäätiön asiamies Juhani Koivu kertoi tänään Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa: ”Yleinen väärä käsitys on sellainen, että pesäpuun ympärille pitää jättää suojavyöhyke. Niinhän nimenomaan ei pidä tehdä.” – Sääksi vaatii vapaata näkymää pesälleen ja pesästään.

”Hyvää tahtoa on, mutta ei aina tietoa.” Sääksen suojelu ei vaadi taloudellisia uhrauksia. Riittää, kun sille jättää muutaman vankan männyn pesäpuuksi!

Terho Poutanen

Viite:
Rauno Lahti: Keväällä nähdään. – Hämeenlinnan kaupunkiuutiset N:o 85 (6.11.2010): 12—13.

Kommentit

Toki enemmän pitäisi panostaa

Toki enemmän pitäisi panostaa siihen että luontaisia pesäpaikkoja syntyisi, eikä siihen että lahopuut voidaan korvata pöntöillä ja tukevat lakkapääpetäjät metallisilla pesäalustoilla.

Toisaalta, jos tekopesiä halutaan tehdä niin voitaisiin pikkuhiljaa siirtyä tekemään niitä sinne missä sääkset ovat alunperin pesineet eli järvien rannoille. Rohkeimmat yksilöt saisivat tällöin ruveta totuttelemaan pesintään ihmisten vierellä.

Metsänhoitajille pitäisi muutenkin olla enemmän käytännön tietoa tarjolla, eikä vain moitteita ja arvostelua.