Revontulien puputusta

On pöllöaika. Ainakin laajalti keskistä Suomea myyräkannat ovat sen verran nousseet viime vuoden aallonpohjasta, että pöllöjä myös kuuluu. Innokkaammat kuuntelijat ovat Keuruullakin jo havainneet kymmeniä viiru-, helmi- ja varpuspöllöjä. Minä tein toistaiseksi ainoan kuuntelukävelyn eilen.

Ilta oli mitä komein; tähtikirkas ja kuu vielä sen verran pieni, että tähdet ainakin itätaivaalla näkyivät upeasti. Kuu kuitenkin valaisi jo niin paljon, että pimeästä ei ollut tietoakaan. Hieno kelmeä kuunvalo ja tähdet seurana lompsin metsätietä, haaveillen salaa susien kevätkonsertin kuulemisesta. Sudet olivat muualla, mutta pöllöjä kävelylleni osui yksi. Ja millaisessa paikassa! Mäennyppylältä oli näkymä lammen yli pohjoiselle taivaalle, jossa revontulet leikkivät. Helmari puputti jotenkin hätäisen oloisena lammen takana, juuri revontulten alla… puputtavat revontulet.

Todellisuudessa revontulien ei pitäisi ääntä pitää, mutta aika moni väittää ääntä revontulista kuulleensa. Minä en ole revontulien ääntä ainakaan vielä kuullut, mutta nyt revontulet antoivat pöllöretkelle huipennuksen. Parhaimmillaan vihertävän lisäksi taivaalla oli keltaista ja punaistakin sävyä ja myös liikettä kohtuullisesti. Tanssi oli vielä kuitenkin rauhallista ja kajo aika alhaalla, eli kaukana pohjoisessa. Mutta lehdissä luvattiin, että auringonpilkut ovat lisääntymässä, joten ehkä jo ensi tai seuraavana vuonna Keski-Suomessakin pääsee näkemään taivaankannen täyttävän revontulimyrskyn. Edellisestä kohdalle osumisesta taitaakin olla jo yli kymmenen vuotta.

RSu