Kevätaikatauluja

Käyttäjän Maria Hällfors kuva

Kun luontoa ja kevättä seuraa vuosi vuodelta, huomaa väistämättä, että lajeilla on tapana ilmestyä keväänä, jos ei aivan täsmälleen samoihin aikoihin, niin ainakin melko samassa järjestyksessä. Jotkut lajit, kuten laulujoutsenet ja töyhtöhyypät, ennustavat vuosi vuodelta tulevaa kevättä, kun taas valkovuokot kuuluvat äitienpäivään, ja koivun raikkaanvihreät lehdet ja kielojen valkoiset kellokukat ilmestyvät sopivasti koulujen kesäjuhliin.

Eliöt ovat aikojen saatossa sopeutuneet hyödyntämään kevään vielä melko niukkoja resursseja, kuten lämpöä, valoa, ravintoa ja sulaa maata. Jokainen yksilö haluaa parhaimmalla tavalla edistää omaa ravinnon keräämistään ja jälkeläisten tuotantoaan, ja siksi sopiva ajoittuminen on elintärkeää. Ruuhkan välttämiseksi lajit ovat kehittäneet tarkkoja, toisten lajien esiintymiseen sopivia aikatauluja.

Sanotaan, että aikainen lintu madon nappaa, ja ajoissa liikkeessä oleminen voikin vaikuttaa kaikkein parhaalta toimintasuunnitelmalta. Jo maaliskuussa saapuvat kottaraiset voivat napata itselleen hyvät pesäpaikat ja ehtivät kerätä ravintoa ja valita lisääntymiskumppanin siten, että voivat hyvissä ajoin aloittaa poikastentuotantoaan.

Myös leskenlehti sekä sini- ja valkovuokot ovat ajoissa liikkeellä harmaaseen maahan ilmestyvillä keväisillä kukillaan. Ne kukkivat, ennen kuin maa varjostuu puiden lehdistä ja pientareet täyttyvät heinistä. Voisi kuitenkin luulla, että hyönteispölytteisinä kasveina ne olisivat valinneet heikon strategian, sillä hyönteisiähän ei vielä tähän aikaan vuodesta ole kesään verrattuna paljon liikkeellä. Siitä huolimatta ensimmäiset horroksestaan heränneet hyönteiset löytävät helposti tiensä ainoisiin kukkiviin kasveihin, joten kasvit pölyttyvät ja juuri heränneet hyönteiset saavat vastineeksi kipeästi kaipaamaansa mettä.

Näiden aikaisten lajien kohtaloksi voi toisaalta koitua vaikka yllättävä takatalvi tai halla, jolloin niiden jälkeläistuotanto vaarantuu. Myöhemmin ilmestyvät lajit pelaavat tässä suhteessa varman päälle. Haarapääsky saapuu vasta kun kesästä ei ole päivääkään ja hyönteisiä on jo liikkeellä yllin kyllin. Oravanmarja voi puolestaan kesäkuun alussa kukkia rauhassa huolehtimatta hallasta. Näille lajeille voi kuitenkin tulla kiire, jotta ne ehtivät saada uuden sukupolven alulle lyhyen suomalaisen kesän aikana.

Kun ilmasto muuttuu, on vaarana, että myös lajien aikataulut sekoittuvat, mikä väistämättä vaikuttaa lajien välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Vaikka jotkut lajit, kuten muuttolinnut, pystyvätkin sopeutumaan nopeasti tai reagoimaan vaihteleviin olosuhteisiin herkästi, niille elintärkeät lajit eivät välttämättä pysty vaihtamaan aikataulujaan samassa tahdissa. Silloin ei enää voidakaan luottaa siihen, että sopivat kumppanit ovat herännet tuttuihin aikoihin. Kirjosieppoemo voi kauhistukseen huomata, että hyönteisten huipentuma ei satukaan samaan aikaan, kuin sen pitäisi ruokkia juuri kuoriutuneita poikasiaan ahkerimmin.

Kommentit

Afrikan sademetsistä paluu aikataulussa

Saimaan Äitsaaren mökkipihalle ilmestyi eilen (25.4.) kevään ensimmäinen kirjosieppokoiras, komea mustavalkoinen koiras ilmeisestikin edelliskesäiselle reviirilleen.

Tänään (26.4.) tulovuorossa oli sirittäjä, joka ensimmäisenä päivänä tyytyi laulamaan vain muutaman ujon säkeen naapurimetsässä.

Kirjosieppo ja sirittäjä talvehtinevat meikäläisistä lajeista ainoina jossakin Kongon sademetsissä, mistä ei rengaslöytöjä ole juurikaan odotettavissa.

Tuleva yö lienee kevään ensimmäinen lämmin yö. Jäät ovat sulamassa paikoilleen. Rantasipi on ilmestynyt sulille rannoille; sen ei ole tarvinnut paeta talvea Guinean lahdelle saakka.

Hyviä havaintoja

Olethan ilmoittanut nuo havainnot Kevätseurantaan? Sirittäjä on yksi vuoden teemalajeista ja siitä tuli viikonloppuna ensimmäinen havainto. Kirjosieppo ja rantasipi taas kuuluvat Kevätseurannan vakiolajeihin. Havaintolomakkeen löydät täältä: http://www.kevatseuranta.fi/ilmoita-havaintosi