Sammakot

Nyt eletään
sitä aikaa, että sammakoiden elämässä on sutinaa, kun kiihkeä kurnutus ja kailotus kaikuu suolampien seutuvilla. Tunteet käyvät kuumina ja rohkeus täyttää rinnan, ollaan valmiit jatkamaan sukua siinä missä muutkin luonnossa elävät.
Olen muutamana päivänä katiskoilla käydessäni seurannut sammakoiden touhuja pienellä metsälammilla ja oikein huvittaa, kuinka rohkeita veijareita ne ovat, kun uskaltavat meloskella haukia pelkäämättä pitkin veden pintaa. Lammissa on suuria ja ahnaita haukia, joille kyllä sammakotkin kelpaavat, vaikka kalaruokaakin olisi yltä kyllin. Ne eivät sentään ole tunkemassa katiskoihin, vaikka siinä ympärillä pyörivätkin, vai osaavatko sitten sisälle joutuessaan uida takaisin ulos. Ainakin merkkikohot on niille mieluisa paikka levähtää uinnin välissä ja sieltä lienee hyvä seurata, missä muut meloskelee.
Edellisenä kesänä ainakin niiden kuteminen oli hyvin onnistunut, koska pieniä poikasia vilisi tuhottomasti pitkin hetteitä, mutta minkä verran niistä sitten selvisi hengissä, onkin jo asia erikseen. Kerrotaan sammakkokantojen olevan taantumaan päin, miten sitten lieneekään, ilmeisesti asiassa on perää ja pelkään pahoin, että tälläkin kyseisellä lammilla tulee jatkossa olemaan kaikkinainen kato niin kalojen kuin sammakoidenkin kanssa, kun Vapo perkaa jo yläpuolella olevaa suota turvesuoksi ja sen vedet kulkevat juuri näiden kahden peräkkäisen lammin läpi suurempaan vesistöön. Siinä sitten tapahtuu se lopullinen vesistön soistuminen ja eliöstön häviäminen.