Viehko varjolilja

Käyttäjän laura.manninen kuva

Olen jo pari kesää himoinnut pihalleni vaatimattoman viehkeää varjoliljaa, joka kuuluu suomalaisten puutarhojen todellisiin perinnekasveihin. Löysin kauniin violetin yksilön lopulta yllättävästä paikasta.

Varjoliljakuumeeni taisi alkaa ystävän mökillä. Vanhan tukkikämpän pihassa Savon sydämessä vaatimattomia kaunottaria kasvaa viljelyjäänteenä, sekä valkoisia että purppuroita. Kun yritin ihastuttavan ensitapaamisen jälkeen hankkia lajia pihalleni, niitä ei löytynytkään mistään. Ei taimitarhoista, ei hyötykasviyhdistyksen taimitorilta, ei netistä.

Ja lajin pitäisi olla Suomessa yleinen koristekasvi! Se menestyy Virossa luonnonvaraisena ja meilläkin se on tullut toimeen omillaan vuosikymmeniä hylätyillä pihoilla tai metsään karanneena.

Siis mitä parhain perinneperenna: kestävä ja vähän hoitoa vaativa. Ruotsissa sen historia koristekasvina yltää ilmeisesti keskiajalle asti, Suomessa 1800-luvulle (Luontoportista löytyy lisätietoa).

Lopulta viime kesänä tilasin kaksi pussillista siemeniä nettikaupasta ja kylvin niitä syksyllä kukkapenkkehin. Siemenet vaativat kylmäkäsittelyn ja jaksavat kukkia ehkä vasta viiden vuoden päästä.

Mutta mitä huomasinkaan eilen omassa kukkapenkissäni: keltaisten tarha-alpien seasta ponnisti yksi arka mutta päättäväinen violetti varjolilja. Aivan eri paikassa kun mihin siemeniä syksyllä heitin, eli tämä on varmasti vanhempaa perua. Vanha piha yllätti taas!

Lilja oli kääntänyt tavoilleen ominaisesti kehälehtensä taaksepäin pilkullisiksi pikku turbaaneiksi. Raivasin kovasti leviävää alpia ympäriltä pois toivoen, että varjoliljoja nousee ensi kesänä enemmän kuin yksi.

varjolilja