Valkoposkihanhien juhlaa

Käyttäjän Riku kuva

Syksyiset hanhiaurat ovat sykähdyttävä kokemus: kesä on ohitse ja on tullut jälleen kerran jäähyväisten aika.

Minun nuoruudessani 1980-luvulla kaakattavat hanhiaurat olivat harvinaista herkkua. Niitä ei päässyt näkemään edes joka syksy; se riippui niin tuurista, miten arktisten hanhien tai metsähanhien parvet sattuivat kulkemaan.

Toisin on nykyään, kun elokuusta alkaen valkoposkihanhien alkava syysrieha ei jää juuri keneltäkään huomaamatta. Joka päivä ne lentävät meluisasti kaakattaen eri puolilla pääkaupunkiseutua, milloin vihreille nurmilaitumille, milloin Helsingin edustan saarille tai Laajalahden rantaniitylle yöpymään.

Yhtä kaikki hanhet näkyvät ja tuottavat upealla ilmestyksellään iloa monelle. Jopa sellaisetkin ihmiset, jotka eivät juuri luonnonilmiöistä piittaa, saattavat alkaa innoissaan kertoa, kuinka komea hanhiparvi lensi matalla yli! – Yleensä tarinaan liittyy kysymys: Mistä hanhista oikein on kyse?

Valkoposkihanhi on suhteellisen uusi ilmiö pääkaupunkiseudun ja yhä enenevässä määrin myös muun Suomen luonnossa. Onkin todella hienoa, että voimme saada kokemuspiiriimme myös uusia luonnon ilmiöitä. Yleensä puhutaan vain sukupuutoista, tai kuinka luonto voi pahoin meidän ihmisten toimien johdosta.