Huono omenasato antaa makua pölyttäjäkadosta

Käyttäjän laura.manninen kuva

Omenoita kypsyi tänä syksynä niukasti. Kevään pölytys ilmeisesti kärsi viileästä säästä – pörriäiset eivät olleet vielä liikkeellä, kun kukat niitä odottivat. Vein mehupuristamolle puolet vähemmän punaposkia kuin viime vuonna. Syysomenapuut seisovat monilla kuulemma tyhjillään.

Onneksi omenakato ole ravinnonhankintani kannalta kovin vakava. Mutta se laittaa ajattelemaan, kuinka riippuvaisia monet kasvit ovat pölyttäjistä: arvioiden mukaan jopa kolmannes maailman ruoantuotannosta tarvitsee niitä. Ja pölyttäjäkato on huolestuttava ilmiö, josta esimerkiksi YK varoitti keväällä. Sen mukaan pölyttäjät ovat vähentyneet jo neljä vuosikymmentä, ja osissa maailmaa mehiläisten määrä on vähentynyt jopa  85 %. (HS:n uutinen).

Mitään yhtä syytä mehiläistuholle ei tiedetä, ja luultavasti niitä onkin monia. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen, ilmansaasteiden, bakteeri- ja virustartuntojen, kemikaalien ja liian tehokkaan kasvatuksen on arveltu tappavan pölyttäjiä.

Kanadassa tehty tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että pölyttäjät suosivat luomurapsia ja karttavat geenimuunneltua rapsia (GMO-vapaa Suomi –kampanjan uutinen)

Suomessakin on huomattu, että pölyttäjälajisto on köyhtymässä ja kannat pienenemässä. Pölyttäjien määrät vaikuttavat ratkaisevasti esimerkiksi mustikkasatoon, ja mustikat ovat tärkeää ravintoa useille eläimille, erityisesti metsäkanalinnuille. Viime vuonna mustikoita kypsyi hyvästä kukinnasta huolimatta niukasti, koska pölyttäjiä ei ollut liikkeellä riittävästi (Metlan tiedote).

Tämä on mielestäni taas yksi esimerkki siitä, kuinka tärkeää kokonaisvaltainen ympäristönsuojelu on, vaikka kaikkia syitä ja seuraksia ei tunneta riittävästi. Tai ehkä juuri siksi.