Kyykäärmeiden reitin muuttaminen?
Kyselen vanhempieni puolesta, vaikka toki huoli on myös minulla. Vanhempani asuvat maalla, monenlaisia luonnoneläimiä ja luontoa riittää ympärillä. He nauttivat lintujen pesimispuuhien seurailusta, uusien eläinäänien kuuntelusta ja yleensäkin ihanasta rauhastaan luonnon keskellä. Kyykäärmeidenkin kanssa ovat tähän saakka (60-luvulta asti ovat asuneet samassa paikassa) tulleet toimeen.
Nyt tänä kesänä kuitenkin kyyt ovat alkaneet tulla jatkuvasti liian lähelle. Kaksi kyytä he ovat jo "nirhanneet" niiden tultua terassille. Käärmeillä ei ole ollut aikomustakaan liikkua minnekään. Itselläni on 8 kk:n ikäiset kaksoset, joiden kanssa olemme ahkerasti vierailleet mummolassa, ja vanhempieni luona on muutenkin ollut pieniä kesävieraita pitkin kesää.
Maanantaina olimme pihassa lasten ja äitini kanssa, kävin sisällä ja olin n. 10 minuutin päästä menossa takaisin sisälle, mutta voi kauhistus - kyy makoili oven pielessä. Isäni rientäessä katsomaan käärme oli jo livahtanut portaiden alle. Itse en ole mikään innokas kyyntappaja, mutta kieltämättä rupesi pelottamaan aika lailla lasten puolesta. Voisiko kyiden reittiä muuttaa jotenkin, sillä kuulin, että niille muodostuisi tietty reitti, jota ne kulkevat. Onkohan totta? Vai pysymmekö vain tästä lähtien mummolassa vieraillessamme sisällä ja vanhempani saavat tottua elämään kyyt portaillaan?
Toivoisin, että tästä ei tulisi kahden eri kannan taistelua tyyliin 'kyykäärmeet ovat harvinaisia, ei niitä saa tappaa' vs. 'pois vaan kaikki kyyt Suomesta', vaan haluaisin oikeasti neuvoja, jos sellaisia on.. Tiedän, että esim. Amerikassa on paljon paljon myrkyllisiä eläimiä, mutta nyt ei olekaan kyse siitä, vaan tästä pikku ongelmasta.. :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kirjautuminen
Nyt suosittuja
Yhteistyökumppanit
Puhutuimmat
Viimeisimmät kommentit
- Pikkuapollo Somerolla
5 tuntia 41 min sitten - Amppari
8 tuntia 13 min sitten - Kehrääjä...
8 tuntia 22 min sitten - Ippitiilialle
8 tuntia 23 min sitten - Ampiainen.
10 tuntia 22 min sitten - Kehrääjä
10 tuntia 59 min sitten - olishan kiva ikänahikas
11 tuntia 6 min sitten - ehdotan
12 tuntia 4 min sitten - tuota
15 tuntia 35 min sitten - onko mahdotonta
16 tuntia 29 min sitten





kyistä eroon
Lapsia kun on niin on kyllä ihan perusteltua nirhata kyitä. Siinä kärsii ainoastaan paikallinen kyykanta, joten ei huolta.
Mutta jos ette kyitä halua tappaa niin voitte kokeilla niiden karkottamista tai siirtämistä muualle.
Kyillä on hyvä hajuaisti, joten kannattaa sivellä etikkaa esim. laudanpätkiin ja laittaa niitä paikkoihin minne ette kyitä halua.
Kyyt voi myös pyydystää haarakepin avulla ja kuljettaa ne säkissä useiden kilometrien päähän.
2 kilometriä + ?
Jostain olin lukevinani, että koska kyiden reviiri on kohtuullisen rajallinen - liikkuvat noin kilometrin säteellä - reilu pari kilometriä on riittävä "siirtoetäisyys".
low_rez the contentualizer
Kyiden karkoitus
Kyy on harmillinen vieras pihapiirissä, mutta tappaa sitä ei toki tarvitse.
Tuhkan sirotteleminen tontin rajoille yleensä pitää kyyn loitolla, koska tuhka kirvelee ikävästi kyyn nahassa.
Jos tontti on kovin suuri on tietenkin vaikeaa joka paikkaan laittaa tuhkakerrosta, mutta kannattaa yrittää, koska eihän kyy hyökkää ihmisen kimppuun, se vain puolustautuu jos päälle astutaan.
Lasten ja lemmikkien kannalta se tosin on ikävä kaveri, tömistely ennen pihaan meno karkoittaa kyyt kyllä kauemmaksi hetkessä.
Ei se halua kohdata ihmistä, kuten ei mekään sitä.
Vanha aihe, mutta pakko
Vanha aihe, mutta pakko kommentoida. Älkää hyvät ihmiset tappako kyitä, vaan siirtäkää ne vaikka haravalla tms. kauemmas pihasta. Ne voi kuljettaa esim. ämpärissä niin kauas kuin haluaa.
Suorastaan raivostuttaa tuo kyiden tappaminen.
Terv. käärmeiden ystävä
Rauhoitettu?
Eikös kyy ole rauhoitettu? Käsittääkseni sitä ei saa tappaa kuin välitöntä vaaraa aiheuttaessaan. Ja maassa mateleva kyy ei ole vaarallinen, mikäli sen annetaan olla rauhassa.
Minua jo kaksi kertaa kyy purrut, ja tässä vielä 60-vuotispäiviäni viettelen. Siis, antakaa kyiden mennä menojaan.
T, SINI
Rauhoitettu
kyy minukin mielestä. ollut jo kait vuos'kymmeniä...
Kyy ei ole rauhoitettu!
Eipä ole rauhoittetu, vaikka muut matelijat ja sammakkoeläimet ovatkin.
ei rauhoitettu, mutta
...kaipa siihen kyyhyn kuitenkin pätevät samat eläinsuojelupykälät kuin muihinkin eläimiin: tappaessa pitää pitää huolta, ettei eläin tunne liikaa kärsimystä, ts. kiduttaminen tai muut hitaat tappamiskeinot ovat laittomia.
Noinhan se on
Eihän mitään eläintä saa tappaa huvikseen,tai peloissaan.?
Aikoinaan joku Ministeri ehdotti,että 'hyttysiä' EI saa tappaa,vaan
ne pitää vain "Puhaltaa" pois naamalta,kun alkavat imeskelemään.
Eikä esimerkiksi 'Hiiriä' saa pyydystää 'Mekaanisella' loukulla,koska
se lauetessaan VOI jättää 'Hiiren' kitumaan,siis on pakko seurata sitä,
koska se hiiri syö sen juuston,ja loukku laukeaa,sit HETI on lyötävä
kapulalla Hiirtä päähän,ja kuunneltava,pysähtyikö sydän : jos ei kuulu
enää 'sykettä'- sit homma on O.K.
Noinhan se menee.....
Vaikka kyitä
ei tällä hetkellä kiemurtelekaan missään niin kyistä kirjoittelu käy kuumana:)
Itse olen ehdottomasti sitä mieltä että kyy on täysin harmiton luikertelija. Se pitää hiirikannan kurissa eikä todellakaan hyökkäile salaa viattomien ihmisten kimppuun.
Totta kai se puree jos sen päälle astutaan, kyllä kuka tahansa pelästyy jos jokin jättiläinen yhtäkkiä ilmestyy ja tallaa päälle.
Kun olin pieni niin mummolan nurkilla keskisuomessa oli kyitä niin paljon että me lapset pyydystimme niitä lasipurkkeihin ja veimme kauas metsään, koska pihapiiristä ne olisi tapettu.
Pidin aina niistä, ne ovat kauniita eläimiä enkä koskaan oppinut pelkäämään niitä.
Koirien kanssa metsissä liikkuessani olen usein nähnyt kyitä vieläkin, eikä koskaan ole käynyt vahinkoa. Minulla on aina kyypakkaus mukana varmuuden vuoksi, lähinnä koirien varalle.
En yleensäkään ymmärrä hysteeristä käärmepelkoa täällä suomessa missä on yksi ainoa lievästi myrkyllinen käärme.
Vaikka tiedän että joillekin kyyn myrkky saattaa olla todella vaarallista, mutta monelle myös mehiläisen pisto voi olla kohtalokas-tai pähkinöiden syöminen.
Tyttäreni joutui sairaalaan hyttysenpistosta joka turvotti käden kaksinkertaiseksi.
Joten kyllä näitä sattuu, tytär ei sen jälkeen ole saanut kuin pienen punaisen pisteen hyttysestä, siinä yhdessä vain sattui olemaan jotain joka sai tämän reaktion aikaiseksi.
Itse jouduin käymään muutamia vuosia sitten terveyskeskuksessa kun mäkärät purivat kalastusreissulla useaan kohtaan kaulaa ja kurkku alkoi turvota umpeen, en ole allerginen mutta silti kerran näin kävi.
Näin ajatellen luonto on täynnä vaarallisia itikoita ja mönkiäisiä..
-Marita-
Kohtuutta...
perään suojeluhaluunkin. Aikuisten ihmisten pihassa, jossa ei ole kotieläimiä eikä käy lapsia kylässä, voi olla huoletta vaikka minkälainen määrä kyitä. Jos kyiseen pihaan tulee lapsia kylään, on syytä komentaa jalkaan kumisaappaat, kun menevät pihalle leikkimään.
Anteeksi, Marita T. kun epäilen tuota kertomustasi että olisitte lapsina pyydystelleet kyitä lasipurkkeihin ja kuljetelleet muualle. Lienet kuullut, että pienet kyyt ovat vaarallisempia kuin täysikasvuiset.
Lääkärit suosittelevat aina lääkäriin menemistä, jos kyy puree. Lapsen ollessa kyseessä on suorastaan edesvastuutonta jättää hoito kyytabletin varaan.
Koiran tai kissan ollessa kyseessä eläinlääkärireissu on aina syytä tehdä.
Pidän käärmeistä ja ihailen sellaista aina, kun tapaan luonnossa, mutta jos pihassani sellainen alkaa asustaa, poista sellaisen tavalla tai toisella.
Siihen aikaan
tuskin oli vielä kyytabletteja keksittykään kun olin pikku-tyttö mummolassa jossa todellakin oli paljon kyitä.
Totta kai meitä varoiteltin, mutta ei ollut ketään koskaan perään katsomassa, isompien serkkujen kanssa tehtiin työtä heinäpellolla sekä eläinten kanssa ja se vähä vapaa-aika mitä jäi saatiin tehdä mitä haluttiin.
Ja meillä oli into keräillä käärmeitä.
Ei se omasta mielestäni niin ihme asia ole, en ole niitä koskaan pelännyt.
Eikä ikinä yksikään käärme päässyt puremaan ketään meistä.
Nykyään lapsia suojellaan paljon enemmän kuin silloin kun olin itse lapsi.
Tuskin olisin itsekään ollut kovin innostunut jos olisin kuullut omien lasteni harrastavan puoliakaan siitä mitä itse olen pikku-ipanana tehnyt:)
-Marita-
Sittenhän...
Marita.T:n lapsuus on ollut kuin minunkin. Oikean silmäni alla on pieni arpi. Siihen pisti viikatteen terä, kun ison veljen kanssa nahisteltiin siitä, kumpi saa niittää. Miten te niitä käärmeitä sitten pyydystitte? Kun olin lapsi, kuulin, että kyyn saa pulloon sillä tavoin että ahdistaa sen aukeamalle ja pistää sen eteen pullon, joka on kääritty vaatteeseen. Kyy kuulemma pakenee silloin sinne pulloon. Se, ettei päästy kokeilemaan, johtui varmaankin siitä, ettei meidän pihassa ollut käärmeitä. Ampiaisen pesiä kyllä löydettiin ja joka kerta pisti jotakuta uteliasta. ;>)
Niinpä
Mitenhän me vanhemman polven kansalaiset oikein ollaan yleensä hengissäkään.
Minä olen koko pienen ikäni ollut hiukan liiankin utelias ja tyhmänrohkea eläimiin nähden, vaan ei sen kummempaa ole sattunut.
Äitini kyllä meinasi monta kertaa saada sydänkohtauksen, kun tulin milloin valtava toukka rintakoristeena, milloin vaskitsa kaulakoruna ym.
Ja tätini maalaistalossa oli valtavasti tosi isoja kyitä, joita aina ihailimme, kun ne ylittivät kylätietä. Kyyt saivat olla aivan rauhassa, kun tätini aina kehui niiden hyödyllisyyttä. Mutta pihapiiriin ne eivät tulleet, siitä piti huolen kolme komeaa murkkupesää pihan laitamilla.
Omat lapseni kyllä ovat olleet kaikkien eläinten kanssa tekemisissä, mutta olenkin opettanut kuinka minkäkin kanssa pitää menetellä.
Kepillä purkkiin:)
Pari keppiä ja sitten ujutettiin kaveri isoon lasipurkkiin.
Kyllä me pidettiin aina kumisaappaita jalassa, koska mummo käski että pelloille je metsään ei mennä ilman saappaita.
Muistan aina kuinka kesällä oltiin komean ruskeita-paitsi jalat kun oli aina isot sappaat jalassa:)
Uimarannassa vähän varottiin kun muutaman kerran nähtiin kyyn uivan ihan meidän uimapaikalla.
Uimassa ollessa ei ole ollenkaan kiva kohdata käärmettä.
Kova meteli ja jalkojen töminä ajoivat käärmeet kyllä kauemmaksi.
Ja yleensä lätkittiin kepillä vettä ennenkuin sukellettiin laiturin päästä veteen. Mummo opetti että niin käärmeet lähtevät pois.
Voi olla että nykyään ei ole enää niin paljon käärmeitä, mummolassa en ole käynyt lähes 30 vuoteen kun mummo kuoli ja paikka myytiin.
-Marita-
en ole
kyyn vihaaja,vaan jotenkin joskus kun kohdannut tulee "inha" olo. no meillä ei kyitä utsjoella. jossakin saariselän eteläpuolen on "kyyraja"
Pari juttua..
Jotka menevät itse alkuperäisen aiheen ohi. Pahoittelen.
Muutamalle kaverille sanoin viime kesän mökkireissulla, että itse en kyllä kyypakkausta omista, enkä osta, vaikka omasta lääkekaapista sellainen uupuu. Kyypakkausen tehoa ei ole todistettu kyyn puremaan. Kortisoni saattaa kyllä lievittää kipua, mutta sitäkin on tabletissa hyvin vähän. Ampiaisen ja hyttysen pistoon kyypakkaus tehoaa. Ja vieläpä kun kyynpureman oireita voi olla oksentelu, niin näin tabletin vaikutus ei ala, jos se oksennetaan pois.
Sitten vielä kyiden hyökkäilyistä. Kyyt saattavat usein pelotellakseen hyökätä ihmistä kohti suu kiinni. Myös puremat ilman myrkyn eritystä eivät ole harvinaisia. Mutta siihen ei tietenkään saa luottaa, vaan lääkäriin mentävä joka tapauksessa.
Jos muistan oikein, niin myrkyn sisältämät proteiinit voivat olla allergikoille vaarallisempia, kuin itse myrkky.
Itse olen ehkä aina suhtautunut kyihin leppoisasti, enkä koe mitään kauhua niitä kohtaan. Enkä itse kyyn puremaa juurikaan pelkää. (En tosin ole joutunut pureman uhriksi, enkä tietenkään tahallani halua tulla.) Jos jotain puremaa pelkään enemmän, niin omien käärmeiden puraisua :)
Toki silti kyyhyn törmätessä on toimittava järkevästi, varsinkin jos on lapsia/vanhuksia lähettyvillä. Ja tuonhan varmasti jokainen tiesikin.
Käärmeiden karkoitus
Koottuja kyykäärmeiden karkoitusvinkkejä http://www.mokki.net/kyykaarmeiden-karkoitus/