Tunturikihuja ja sopulivaelluksen loppu

Käyttäjän RSu kuva

Juhannusviikko kului tundralla. Kaldoaivin erämaa Utsjoella oli aiemmin jäänyt vain yhden pitkän talviretken kohteena varsin tuntemattomaksi. Nyt se halkaistiin kävelemällä ja Lapin pohjoisin osa osoitti arktisuutensa. Juhannuksen aluspäivinä lämpötila oli +3 astetta ja tuuli navakka 20m/s suoraan Jäämereltä. Rinkkaan ei vaatteita päältä juuri riittänyt, etenkään kun tuulen sekaan mahtui runsaasti vettä ja vähän räntää.

Tuuli piti linnut maassa tunturikihuja lukuun ottamatta. Kihut pesivät kilometrin-parin välein kaikkialla avotunturissa ja soilla. Alueen suot ovat joko pienimuotista palsasuota tai routarämeitä.

Tunturisopulien vaelluksessa oli menossa viimeinen vaihe. Viimetalvisia syönnöksiä ja papanoita oli kaikkialla valtavasti. Oikeastaan maanpinta Kaldoaivin eteläosassa oli kuin kynnön jäljiltä, kun sopulit olivat kääntäneet kaiken ympäri. Lähempänä Nuorgamia sopulit olivat pääosin hävinneet jo edellisenä vuonna. Nyt sopuleita oli jäljellä vielä kosteimpien routarämeiden saramättäiköissä. Ja siellä päivystivät tunturikihut, piekanat, suopöllöt ja sinisuohaukat. Retkiaikaan tosin tuulessa pystyivät lentämään lähinnä kihut, joiden ilmaherruus on puuskatuulessakin ihailtavaa.

Niin, se sopulivaelluksen viimeinen vaihe on talvisen romahduksen jälkeisten sopulipesäkkeiden tyhjennys, jonka lintupedot armotta hoitavat. Kihunpoikasille sopuleita ilmeisesti vielä riitti, mutta pesimäkauden jälkeen Kaldoaiviin ei montaa sopulia henkiin jää.

RSu