Marjahulluus iski

Käyttäjän RSu kuva

Talveksi tehdään varastoja. Niin ovat toimineet sadat sukupolvet arktisissa oloissa – niin ihmis- kuin eläinsukupolvetkin. Marjastus täyttää geneettisen vaiston tarpeet ja toisinaan sen huomaa marjahulluuden iskemisestä: marjastusta ei vain voi lopettaa kun marjoja vielä näkyy…

Mustikoita on nyt eteläisimmässä Suomessa valtavasti. Siitä johtuen tuli ensimmäistä kertaa poimittua talven mustikat etelärannikolta. Kaikkia muita maan kolkkia olinkin jo aiemmin kokeillut. Pakastin täyttyi muutamassa päivässä, siihen kun mahtui vain reilut sata litraa. Ja vadelmaakin piti tunkea joukkoon pari ämpärillistä.

Keski-Suomessa muuraimia oli sadekesän ansiosta hyvin ojitetuillakin suopahasilla; parikymmentä litraa tuli parissa päivässä. Näyttivät lakat kelpaavan muillekin: metsämyyrä oli varastoinut noin 30 lakkaa koloonsa. Siitä tuli uusi ”varastointipinna”, siis itselleni uusi havainto varastoidusta lajista. Mustikoita ja puolukoita myyrät varastoivat säännöllisesti, mutta en muista nähneeni aiemmin lakkaa varastoituna. Myyrän varastokasassa oli sekä kypsiä että ihan kovia lakkoja, eli kovin tarkkaa valikointia se ei ollut tehnyt.

Kun itselle on mansikoitakin varastoituna kohtuullisesti, niin eiköhän näillä kohta talven yli selvitä. Nuorison harmiksi marjoja on tarjolla taas talven jokaisena päivänä. Ehkä sitä taas pysytään terveenä kun superruokaa syödään – tai ainakin terveyttä tuli marjametsässä hikoilusta. Mutta vähän vielä pitäisi ehtiä puolukkametsään syyskuussa…

RSu