Käpytikan ateria

Käyttäjän RSu kuva

Käpytikka haki lintulaudalta kokonaisen mantelin. Jäin katsomaan mitä tapahtuu, sillä kokonaisena tikka ei selvästikään pystynyt mantelia nielaisemaan.

Manteli matkasi tikan nokassa läheisen koivun kylkeen. Mutta helppoa sen hakkaaminen ei ollut. Tikka yritti pitää mantelia jaloissaan ja samalla koukkia sitä nokallaan. Puussa ei selvästikään ollut mantelille sopivaa koloa valmiina.

Katsellessani tikan ja mantelin ottelua jäin pohtimaan myös normaalia kävynhakkuutilannetta. Käpytikka jättää loppuunhakatun kävyn aina paikalleen pajansa koloon kun se lähtee hakemaan seuraavaa. Kun se tulee uuden kävyn kanssa pajalle, sen täytyy ensin sijoittaa uusi käpy nokastaan itsensä ja rungon väliin, jotta se saa nokkansa vapaaksi ja voi irrottaa ja viskata vanhan kävyn pois. Miksi se ei viskaa tyhjäksi syötyä käpyä pois jo lähtiessään uuden hakuun?

Yritin eläytyä tikan aivoituksiin. Puun kylkeen jäänyt käpy kertoo tarkasti paikan, johon tikka on ”pajakolon” sijoittanut. Pajan pieni alaspäin kapeneva lovi on tarkasti muotoiltu siten, että käpy pysyy siinä varmasti. Lovi ei näy kauas – käpy kertoo tikalle sen paikan helpommin. Kun vanha käpy istuu kolossa tiukasti, tikka tietää heti, että uudenkin saaliin voi sujuvasti tökätä paikalleen. Jos käpyä ei olisi, voisi lovi olla huono ja sapuska pudota kesken aterian. Eikä tietenkään kannata tehdä turhaa työtä. Jos vaikka uutta käpyä ei löytyisikään, olisi vanhan poisnakkaaminen ihan turhaa hommaa ja vielä vaikeuttaisi paikan löytämistä vaikka seuraavana vuonna.

Pohdinnan aikana manteli oli kadonnut – saiko käpytikka sen lopulta kokonaan syötyä vai putosiko se maahan? Enpä nähnyt niin hyvin…

RSu

Kommentit

Vain evoluution oikku?

Kyllähän se näyttää ihan hölmöltä tuhertamiselta, kun käpytikka vaihtaa vanhaa käpyä uuteen. Joku juju toiminnassa varmaa piilee.

Yksi selitys - paitsi tuo mainittu pajan löytämisen helpottaminen sen "omistajlle" - voisi olla siinä, että takomiskoloon jätetty vanha käpy kertoo muille käpytikoille pajan olevan varatun.

Sama paja voi olla pitkään käytössä, minkä näkee sen alapuolelle kohoavasta käpykasasta. Voiko hyvä paja olla tikkayksilölle niin arvokas, että se kannattaa mieluummin säilyttää kuin (antaa naapurin ottaa se käyttöönsä ja) tehdä vähän väliä uusi - ja hakea vanhaan pajaan kävyt hiukan kauempaakin? Jokaista käpyä varten ei kannata tehdä uutta koloa - ei ainakaan Suomen lyhyessä talvipäivässä.

Käpytikka on pesimäajan ulkopuolellakin reviirilintu, joka herkästi ärhentelee liian lähelle uskaltautuville lajitovereilleen. En muista nähneeni tikkojan välistä kamppailua itse pajasta - sitä olisi pitänyt tarkkailla jonakin hyvänä käpytikkasyksynä, kun kyläteidenkin varsilla vielä oli puhelinpylväitä 50 metrin välein.

Minusta selvä tapaus

Olen itsekin havainnut tuon käpytikan menettelyn. Minulle riittää selitykseksi se, että entinen kolo löytyy tuolle menettelyllä parhaiten. Huonommin ovat pärjänneet ne tikkayksilöt, jotka eivät noin ole menetelleet.