Rengastajan retkellä

Tallustelin heinäkuisena iltana erään rengastajan perässä tarkastamassa pikkulintujen toisia pesyeitä. Aluksi kävimme ihmettelemässä pönttöön pesänsä poikkeuksellisesti perustanutta punarintaa. Rengastajallekin tämä oli ensimmäinen pöntöstä löytynyt punarinnan pesintä.

Hän arveli, että pönttö oli hyväksytty sen riittävän suuren suuaukon takia. Pieni lintu kun pystyy seisomaan omassa oviaukossaan aivan sujuvasti. Rengastaja avasi pöntön katon ja noukki pesästä hellästi pienen kaljun rääpäleen, joka ei ollut vielä saavuttanut rengastusikää. Rengastusikäisen linnunpoikasen jalan luut ja jänteet ovat kuulemma jo kovettuneet niin paljon, ettei rengas vahingoita jalkaa eikä pääse sujahtamaan pois. Punarinnan poikanen asetettiin takaisin sisarustensa sekaan ja matka jatkui sateisessa säässä. Ilma oli sen verran viileä, ettemme raaskineet hätistää viinimarjapuskan kätköissä hautovia punavarpusia lentoon – olisivat munat tai aivan pienet poikaset saaneet suotta kylmää.Hiivimme vain varovasti katsomaan emoja ja peräännyimme hiljaa pois.

Ikkunalaudalle villiviinin suojiin pesänsä rakentaneen västäräkin munat eivät olleet vielä kuoriutuneet ja toisen väiskin pajukorin suojissa piipittävät poikaset olivat liian hentoisia rengastettaviksi. Hämmästelin rengastajan taitoa löytää pesiä. Itse en osannut katsoa viinimarjapuskaa tai villiviiniä sillä silmällä, että pesä olisi kovin helposti sattunut katseen kohdalle. Marjakuusen oksien lomasta huomasin kuitenkin helposti pensaskertun pienen, täydellisen pyöreän pesän.

Äänekkäästi kerjäävät poikaset paljastivat sijaintinsa. Emot lennähtelivät hätääntyneinä oksistossa, kun rengastaja noukki pensaskerttunuorukaiset yksitellen kangaspussiin. Sain pussin käsieni suojaan lämpimänä pidettäväksi. Sieltä poikaset sitten noukittiin varovasti yksitellen. Ne punnittiin ja siiven pituus mitattiin. Lopuksi nuorukaiset saivat renkaan jalkaansa ja pääsivät toiseen lämpimään pussiin odottamaan.

Viimeinen poikanen oli niin pieni, ettei sille laitettu rengasta, vaan se jätettiin muutamaksi päiväksi kasvamaan. Koko toimitus oli hetkessä ohi ja pienet pensaskertut nostettiin hellästi takaisin pesään. Pienin reppana aseteltiin vielä hyviin asemiin, jotta se saisi hyvät mahdollisuudet kerjätä emoiltaan ravintoa. Hetken kuluttua emot palasivat jo pesälle suu täynnä herkullisia hyönteisiä. Rengastaja lupasi palata muutaman päivän kuluttua ja kihlata vielä pahnan pohjimmaisenkin.

Lintuja saavat rengastaa henkilöt, joille Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimisto on myöntänyt luvan. Rengastusaineistojen perusteella pystytään selvittämään muun muassa eri lintulajien pesintämenestystä, muuttoreittejä, levinneisyyttä ja talvehtimisalueita. Suurikokoisille ja pitkäikäisille lajeille laitetaan toisinaan värirenkaita, jotka voidaan lukea kaukaakin kaukoputkella. Näin saadaan tietoa yksittäisen yksilön liikkeistä ja elämänvaiheista.

Lisää lintujen rengastuksesta voi lukea Luonnontieteellisen museon nettisivuilta: Rengastustoimisto Tämän kesän pesintämenestyksestä kerrotaan niin ikään samoilla sivuilla.

Laura Hiisivuori, Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedottaja