Törmäys mäyrään

Käyttäjän RSu kuva

Mäyrä on mukava metsä- ja peltomaiden öinen tuhisija. Yleensä mäyrästä näkee vain jälkiä, jotka tarkkasilmäinen erottaa helposti valtavan pitkälle varvasanturoiden etupuolelle ulottuvista kynnenjäljistä. Toinen tapa törmätä mäyrään on ikävämpi – paljon mäyriä kuolee liikenteen uhreina maanteille. Onneksi nyt ei ollut kyse tällaisesta törmäyksestä!

Laskin lintujen linjalaskentaa Keuruulla. Lintulaskentojen kuninkuuslaji tehdään aamun varhaisina tunteina. Noin klo 04.00 olin kulkenut jo kilometrin verran. Lehtokerttu luritteli niin kovaäänisesti, että en meinannut saada taustalta helkkyvästä rautiaisen säkeestä selkoa ja pysähdyin kuuntelemaan mikä siellä oikein lauloi. Samalla kuulin, että joku tuli tiheässä pusikossa minua kohti.

Mitään ei näkynyt, mutta askellus ja lehtien kahina lähenivät. Hetken mietin, että pitäisikö varmuudeksi niistää nenä, jos vaikka tulija olisi karhuemo pentuineen… Maltoin kuitenkin mieleni; liian kevyt askeltaja - ja odotin hiljaa paikallani.

Pian esiin tuli suurikokoinen mäyrä. Sen pienenpienet nappisilmät eivät näe kauas ja tyyni sää piti hajuni kurissa. Mäyrä askelsi viirunenä tuhisten ja puskia nuuskien vakaasti kohti. Pian se on noin kahden metrin etäisyydellä, jossa otus äkkiä pysähtyi. Pysyin hievahtamatta. Mäyrän kuono pyöri entistäkin vinhemmin ja se nousi melkein kahdelle jalalle yrittäessään saada selkoa siitä, mikä ihmeen kaksimetrinen ”tolppa” sen vakiopolulle oli ilmestynyt…

Silmät eivät tuntuneet saavan minusta otetta, mutta ehkä neljä sekuntia kuitenkin riitti ja haju paljasti ”tolpan” joksikin ihmisen keksimäksi ikäväksi yllätykseksi – ja mäyrä lyllersi kiivaasti poispäin. Mennessään se vielä vilkaisi, että ”tolppa” ei seuraa…

Mutta sitkeä otus; pusikon kahina paljasti, että mäyrä halusi ehdottomasti mennä sinne minne se oli aikonutkin. Nyt se kiersi minua ehkä parinkymmenen metrin etäisyydellä… En jäänyt odottamaan puoliympyrän täyttymistä, vaan jatkoin laskentaa. Piristävä törmäys suomalaiskansallisen jääräpäisen ja juron kaverin kanssa.

RSu

Kommentit

Lasten ihanoimat mäyrät

Hieno tarina mäyrän kohtaamisesta. Niitä todella harvoin näkee, joten täytyypä olla fiksu eläin. Ja mitä parasta ne ovat vielä todella söpöjäkin. Olen huomannut töissäni lasten kanssa, että lapset rakastavat mäyriä ja niihin liittyviä tarinoita. Ikäänkuin jotain mystiikkaa liittysi mäyriin. Useinhan lasten tarinoissa mäyrillä on silmälasit, no se on ehkä pieni väärinkäsitys kun nämä nappisilmätkin ovat oikeasti todella tarkkanäköisiä. Lisäksi kuuloaisti taitaa olla todella tarkka. Kiitos tämän hienon tarinan jakamisesta.

T: Emma