Lepakkotutkijan blogi, 15.5.

Käyttäjän Luonnontieteellinen keskusmuseo kuva

Oltuani vajaan viikon matkoilla on kevät kotimaassa edennyt aimo
harppauksen. Koivuissa on Helsingissä jo isot lehdet, Savonlinnassa käydessä
huomasin taas selvän eron kevään aikataulussa eri leveysasteilla – koivujen
lehdet olivat vielä reilusti pienemmät kuin rannikolla. Tuomet kukkivat ja
tuoksuvat huumaavasti. Työmatkoiltakin kertyy luontohavaintoja, joskus aika
hauskojakin. Aamulla töihin kävellessä ihmettelin sinisorsanaarasta, joka
seistä tökötti Vallilassa sillan kaiteella, kävelytien vieressä ja tähysti
ympärilleen. Aivan kuin se olisi pohtinut, että "missä se isäntä taas
luuhaa". Helsingin kanipopulaatioon pääsee varsin helposti tutustumaan
työpaikalta Pasilan juna-asemalle kävellessä. Erityisesti iltaisin
töpöhäntiä näkee pienen puistikon pensaiden juurilla ja joutomaalaikuilla.
Kuinkahan laajalle kanit vielä levittäytyvätkään?

 

Eeva-Maria Kyheröinen

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kommentit

Lepakot

Olemme lomailleet Punkaharjulla jo vuodesta 1965. Vanhan puutalomme ullakolla on asustanut lepakoita koko tuon ajan. Ensin nukuimme vintissä ja tiesimme lepakoiden lentelevän ylitsemme ruokaa hakemaan. Tämä normaalia ihmistä pelottava vaihe loppui, kun rakensimme ohuista levyistä "makuuhuoneen", jolloin lepakot jäivät kammarin ulkopuolelle. Mutta seinät eivät poistaneet epämukavuuksia.

Vaikka näistä pienistä eläimistä puhutaan kauniisti ja niitä suojellaan, niin haluan kertoa sinulle, miltä tuntuu elää niiden kanssa.

Joka vuosi heinäkuun alussa alkaa haju. Se johtuu kuumentuvan ullakon uumenissa majailevista ja ulostavista lepakoista. Uuunin piipun kyljestä rapisee lepakon kakkaa säännöllisesti lattialle. Olemme asentaneet ns. kakkakerääjät, joita joudumme tyhjentämään muutaman päivän välein.. Ilmeisesti siis osan aikaa ne majailevat ns. muurin kupeessa. Ja kesän ja helteen myötä haju vain vahvistuu.

Hesarissa olleeseen kuvaukseen, että lepakot "juttelevat" toisilleen voin kertoa, että ne kirkuvat toisilleen. Ne tuntuvat pitävän kovaa komentoa ja meteli on sellainen, että siihen herää yöllä (myös nuoret ihmiset). Ääni muistuttaa kirkuvan ja kiukuttelevan lapsen ääntä. Ja tätä jatkuu koko yön.

Lisäksi lepakoiden suunnistustaito on usein hakusessa. Niitä lentelee myös ullakon portaita alas tupaan, jos ovet ovat avoinna tuuletuksen vuoksi.
Ja tuulettaa täytyy, jotta lämpimän ullakon saa hieman jäähtymään ja ulosteiden hajun lievenemään. Olemme toki saaneet ne pyydystettyä lasipurkkiin ja vieneet ulos vapauteen.

Nämä elukat eksyvät tupaan myös leivinuuniin piipun kautta. On käynyt myös niin, että uunin savuttaessa runsaasti lämmityksen alussa (kosteat puut) löytyi nokinen ja kuollut lepakko tuvasta lattialta.

Lisäksi nuoret lepakot eksyilevät vintin eteistilaan ja niitä saa pyydystellä purkilla ja lähettää turvaan.

Ymmärrän, että lepakkotutkijana olet innostunut asiasta, mutta toivoisin, että löytyisi keino, jolla voisimme saada vuokralaiset pois vintiltämme. Niiden käytös, haju ja meteli häiritsevät lomailua. Sinusta asia voi tuntua kummalliselta, mutta jos olisit lomaillut niiden kanssa 41 vuotta, ymmärtäisit asian paremmin. Hiljainen uniaika, jota kaupunkilainen kaipaa, on toiveajattelua. Hajua ei saa pois millään ja joka ilta saa pelätä harhaan lentäneitä vieraita, jotka pelästyttävät etenkin lapsia ja herkempiä aikuisia.

Ja haluan korostaa, että olemme koko perhe ja ystäväpiiri hyvin pitkäpinnaista lajia :-). Emmekä siis tapa niitä eksyneitäkään yksilöitä, vaan hoidamme ne ulos vapauteen, jos ovat elossa.

merjamaarit

Ongelmalepakoille häätö

Hei

Lepakkoyhdistyksen sivuilta löytyy ohjeita ongelmalepakoiden häätöön.
http://www.lepakko.org/index.php?id=33
Ennen häätöä voisi tietysti ripustella riittävän määrän lepakkopönttöjä vaihtoehtoisiksi päiväpiiloiksi.
http://www.lepakko.org/index.php?id=10