Tänä vuonna todella heikko sienisato, paitsi...

Käyttäjän Luonnontieteellinen keskusmuseo kuva
Lähettänyt Luonnontieteell... 30 elokuuta, 2006 - 09:53

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen usein harmitellut ääneen huonoa sienitilannetta. Mistähän saakka joudun keräämään sieninäyttelyyn ja -neuvontaan näytteitä?!

Kaksi viikkoa sitten jouduin toteamaan etten muista näin kuivaa syksyä olleen koskaan, ainakaan 35 vuoteen. Biologian opiskelijoiden sienituntemuskurssilla joudutaan opiskelemaan kovasti kirjan kuvia.

Metsät tuntuvat tyhjiltä. Todellinen kouvolavuosi! Silti joka vuosi löytyy kuitenkin jotain jännää.

Retkeilimme Espoon Luukissa sienikurssilaisten kanssa. Monet innostuivat tuoreista itiöemistä; löysimme lohisieniä (Laccaria spp.), nääpiköitä (Galerina spp.), kuupikoita (Conocybe spp.) …kunnes eräällä kurssilaisella oli kädessään SE.

Psathyrella sphagnicola, rahkahaprakas! Aivan itsensä näköinen korven erakko-otus. Lakin halkaisija on noin 1 cm, jalan pituus 8 cm ja jalassa rengas. Lajista on korkeintaan viisi löytöä koko Suomesta. Tämä löytö kruunasi minun kouvolavuoteni.

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan tiloissa alkaa sieninäyttely ja –neuvonta 3.-4.9. (klo 11-17). Järjestäjinä Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Suomen Sieniseura. Tilanne on jo saattanut muuttua paremmaksi…tai sitten voit tulla etsimään oman kouvolasienesi!

Jos joku ei ymmärrä mitä KOUVOLA tarkoittaa…ei siis voi olla pahempaa...kurjuuden ääripiste.

Tea
Sienityöryhmän sihteeri työskentelee pääasiassa uhanalaisten sienien parissa.

Kommentit

Toivottomalta näyttää

Lähettänyt ninna alisa 1 syyskuuta, 2006 - 17:40

Toivottomalta näyttää sienikesä ja -syksy täälläkin päin. Lempiharrastukseni jää lapsipuolen asemaan tänä syksynä tätä menoa. Harrastukseni sisältää lähinnä ruokasienestyksen, mutta vuosittain pyrin opettelemaan muutaman uuden sienen. Taitaa jäädä tältä syksyltä jos ei ihmeitä tapahdu. Normaalisti sieniä pullollaan olevat metsät huutavat tyhjyyttään. Mustikkareissulla nähdyt sienet voi laskea kahden käden sormilla, ja niistäkään ei ole ollut ruoaksi iloa: kärpässieniä, jo valmiiksi syötyjä haperoita, punavyöseitikkejä jokunen (tiedän tiedän, syötäviä ovat, mutta kiitos -jätän kuitenkin väliin).

Ja ilokseni - etsiessäni kuvaa rahkahaprakkaasta Suomen sienioppaasta - löysinkin uuden näkemäni tuttavuuden, hirvenkaulussienen! Joten ehkä se uuden oppiminen tänä kesänä ei olekaan mahdotonta.

Ei sienen sientä

Lähettänyt Marita.T (ei varmistettu) 3 syyskuuta, 2006 - 14:35

Koirien kanssa metsässä rämpiessäni en ole nähnyt ainoatakaan sientä koko syksynä.
Täällä Tampereellapäin ei ole satanut juuri ollenkaan ennenkuin viime viikolla.
Ei taida ne sateet enää pelataa sienisatoa.
Viime syksynä toin korillisen joka kerta lenkillä ollessani, onneksi niitä viimevuotisia on vielä jäljellä jonkin verran kuivattuna ja pakastimessa.

Tilanne kohentunut

Lähettänyt ninna alisa 1 lokakuuta, 2006 - 08:10

Näin syksyä kohti on sienitilannekin kohentunut ihan kivasti. Vesisateet ovat auttaneet asiaa huomattavasti. Parhaat paikat löytyivät vanhoilta ruohottuneilta tienpohjilta, kun metsät vielä huusivat tyhjyyttään. Herkkutatteja, lehmäntatteja, karvarouskuja ja sun muita tuntemattomia sieniä pilvin pimein. Punakärpässienet ihan piristivät harmaita päiviä. Helppoa sienestystä, sanoisin ma.

Nyt on metsätkin sitten alkaneet täyttyä sienistä. Päivät menisivät ihan siivellä kaikkeen tutustuessa. Ajan puutteen vuoksi on kuitenkin pakko keskittyä lähinnä ruokasieniin, vaikkakin aika ajoin on myös uusia tuttavuuksia etsittävä. Nyt ovat kangasrouskut ponnistaneet pinnalle yhtä jalkaa. Suppilovahverot alkavat nostaa päätään. Taisi pikkupakkaset avittaa asiaa. Ensimmäinen kehnäsienikin löytyi eilen. Kantarellit ja mustatorvisienet, joita muutenkin on näillä korkeuksilla vähän, ovat päättäneet pysyä visusti maan alla.

Hirvikärpäsetkin ovat onneksi vähentyneet liki olemattomiin. Siksipä metsässä on riemu kulkea tähän aikaan, joten eikun metsään!