Karttakoordinaatit muuttuvat — osaatko ilmoittaa paikan oikein?

Suomesta kerätty biologinen havaintoaineisto on 1970-luvun alusta asti paikannettu ns. yhtenäiskoordinaatiston (YKJ, "Grid 27°E") avulla. Tämä koko maan kattava suorakulmainen, kaikkiin (perus)karttoihin selkeästi punaisella painettu ruutukoordinaatisto on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi. Niinpä esim. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitietokanta (noin 5 milj. havaintoa) sekä Suomen Kasviatlas ‑kartoitus ovat käyttäneet tätä järjestelmää. Myös useimmat muut käytössä olevat kartoitussovellukset ja ‑ohjelmistot pohjautuvat samaan ruudukkoon.

Maanmittauslaitos on nyt kuitenkin siirtynyt eurooppalaiseen standardiin (ETRS89) perustuvaan uuteen koordinaatistoon. Painetutkin kartat on saatettu paremmin yhteensopiviksi mm. GPS-paikannukseen ja NATO-yhteistyöhön. Mutta, mutta… Uusille kartoille punaisella painettu koordinaatisto ei enää olekaan koko maan kattava suorakulmainen ruudukko vaan perustuu kolmeen erilliseen kartoituskaistaan, jotka kohtaavat toisensa viistossa kulmassa. Lisäksi koordinaattilukemat poikkeavat vanhoista.

On päivänselvää, että uuden koordinaatiston käyttöönotto tulee aiheuttamaan hankaluuksia. Monet punaiseen yhtenäiskoordinaatistoon (joskus suurella vaivalla!) tottuneet karttojen käyttäjät lukevat varmastikin vanhasta muistista uutta punaista koordinaatistoa edes huomaamatta, että kyse onkin aivan uudesta asiasta. Havaintotiedot voivat tällöin mennä pahasti metsään.

Biologipiireissä haluttaisiin jatkaa koko maan peittävän yhtenäisen suorakulmaisen koordinaattiruudukon käyttöä, sillä lähes kaikki kartoitusprojektit on hiottu tällaisen systeemin mukaisiksi. Jos kyse olisi pelkästä pistemäisen tiedon keruusta, ei käytettävällä koordinaatistolla olisi niin suurta väliä, sillä riittävän tarkasti ilmoitetun koordinaattilukeman voi helposti muuttaa systeemistä toiseen. Tosin tässäkin on se varaus, että käyttäjän on muistettava — ja osattava — aina ilmoittaa, mihin järjestelmään hänen antamansa lukemat perustuvat.

Vanhojen ja uusien havaintojen yhdistämisessä samaan kartoitukseen on joka tapauksessa tehtävä erilaisia koordinaatistomuunnoksia. Paikannuksen tarkkuus määrää, miten suuren virhemarginaalin muunnokset aiheuttavat. Monet kartoitus- ja seurantaprojektit perustuvat 10 km × 10 km ruutukokoon, ja tällöin muunnosvirhekin voi muodostua kiusallisen suureksi.

Hankaluuksia tulee siis varsinkin ruutukohtaisen tiedon keruuseen pohjautuviin kartoituksiin. Esimerkiksi Suomen Kasviatlas perustuu yhden neliökilometrin kokoisilta ruuduilta tehtyihin, yleensä tätä tarkemmin paikantamattomiin lajihavaintoihin, joiden perusteella kullekin lajille voidaan laskea esiintymistodennäköisyys myös sellaisille ruuduille, joilta havaintotietoa ei ole olemassa. Uudessa kolmikaistaisessa koordinaatistossa on tällaisen kartoituksen kannalta sekin huono puoli, että kartalle painetut ruudut eivät ole kaistojen rajalla samankokoisia, mikä vaikeuttaa aineistojen tilastollista käsittelyä ja graafista esittämistä.

Koko Suomen peittävä suorakulmainen koordinaatistokin uusilta kartoilta sentään löytyy — jos sitä osaa erikseen hakea. Vastaavaa kilometriruudukkoa ei kuitenkaan ole painettu kokonaan näkyviin vaan on tyydytty pelkkiin ruutujen kulmapisteitä osoittaviin hiusristikoihin eikä koordinaatiston lukuarvojakaan ole kartan marginaaliin merkitty kuin kuuden kilometrin välein. Ruudukon käyttäminen painettujen karttojen avulla ei siis ole kovinkaan helppoa ja voi itse asiassa aiheuttaa jopa melkoista sotkua. Tämän uuden suorakulmaisen koordinaatiston nimi on ETRS-TM35FIN; maanmittauslaitoksen nettikartastossa (Kansalaisen karttapaikka) järjestelmä kulkee nimellä EUREF-FIN.

Tottuneelle käyttäjälle uudet kartat eivät välttämättä tuota suurempia hankaluuksia, erityistä huolellisuutta kylläkin tarvitaan. GPS-laitteen omistajat voivat käyttää niiden kanssa liikkuessaan vaikkapa MGRS-koordinaatistoa, jonka lukemat yhtyvät uuden kartan punaiseen koordinaatistoon. (GPS-laitteelle on tällöin yleensä määriteltävä "datum" WGS84 ja "grid" MGRS.) MGRS-kilometriarvojen edessä käytettävä kirjain- ja numeroyhdistelmä on painettuna uusien karttojen ylämarginaaliin. Kartoituskaistalta toiselle siirtyminenkään ei aiheuta hankaluuksia, vaan GPS-laitteen ja kartan koordinaattiviivaston lukemat ovat aina yhteneväiset.

Luonnontieteellinen keskusmuseo valmistelee parhaillaan suositusta siitä, missä muodossa biologiset havaintotiedot olisi vastaisuudessa ilmoitettava. Päädyttiin tässä suosituksessa mihin järjestelmään hyvänsä, on kaikenlaisten havaintotietojen yhteydessä tärkeää kiinnittää erityistä huomiota paikannuksen tarkkuuteen. Mikäli havainnot paikannetaan koordinaattilukemina on samalla myös kerrottava, mihin järjestelmään nämä lukemat pohjautuvat. Lisäksi paikan sijainnin tarkka sanallinen kuvaus on aina paikallaan, ja sen avulla voidaan välttää monta erilaisten koordinaattijärjestelmien aiheuttamaa sotkua.

Mikko Piirainen

intendentti

Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo