Hankikantoa!

Käyttäjän tepo kuva

Tämä on kevättä. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko saa lämpötilan kohoamaan muutaman asteen nollan yläpuolelle. Öisin, kun tähdet rei'ittävät pilvettömän taivaan, lämpötila painuu pitkälti alle nollan.

Nyt voi aamuisin retkeillä huoleti vaikka pikkukengissä, kunhan viimeistään puolelta päivin alkaa vältellä jyrkkiä etelärinteitä. Vaikka pellolla on vielä lunta 26–35 senttiä, yli pääsee kahlaamatta. Lumikengät ja sukset odottakoot seuraavaa talvea!

Talvinen luonto alkaa täyttyä äänistä. Teerikukot pulisevat. Palokärki ja harmaapäätikka kailottavat suureen ääneen. Käpytikka ja valkoselkätikka rummuttavat. Maaseudullakin ennätysrunsaana – tosin ”runsaus” on vain suhteellista – talvehtineista mustarastaskoiraista jokunen virittelee jo ujoa laulua. Seudun varhaisimmat muuttolinnut – varis ja harmaalokki – ilmoittavat saapuneensa tutuille pesimäpaikoilleen.

Saimaan lahdilla on yön jäljiltä kantava pinta. Potkukelkalla voisi viilettää nopeasti hyville pilkkivesille, mutta jalkamies saa varoa liukastumista. Vedenpinta on talven aikana hiukan laskenut, joten jääpeite on jäänyt kannatukseen. Rantoja kiertävä valkea luminen vyö on nyt helppo ja nopea kävelyväylä. Rantaviivan lähteikötkin näkyvät lumettomina kivinä ja painanteina hangessa. Lähteikön pinta on yöllä jäätynyt. Yksiöinen jää ei kanna ihmistä, joten lähteiköt on syytä kiertää. Se käy helpommin jäisen selän kuin rannan puolelta.

Ei kun hangille!

Terho Poutanen 15.3.2015