1,5 ºC – ei meidän aikanamme!

Käyttäjän tepo kuva

Nyt on pakko kääntää Neville Chamberlainin julistus toisin päin: Ei meidän aikanamme! YK:n äskeinen ilmastokous Pariisissa hyväksyi toimintasuunnitelman, jolla maapallon lämpeneminen rajoitetaan huomattavasti alle kahden Celsius-asteen. Pyrkimys on vielä kunnianhimoisempi: lämpeneminen rajoitetaan 1,5 asteeseen.

Jo ennen Pariisin kokousta lokakuun loppuun mennessä 155 maata oli julkaissut oman päästöjenvähennyssuunnitelmansa. Maat tuottavat 90 prosenttia maapallon kasvihuonekaasuista. Vaikka nämä kansalliset suunnitelmat toteutuisivatkin, maapallon ilmasto lämpenisi kuitenkin 2,7–3,5 astetta. Pariisin kokouksen loppuun mennessä 187 valtioita – jotka tuottavat 98 prosenttia päästöistä – oli ilmoittanut vähentävänsä päästöjään.

Pariisin kokouksen avajaisissa toivotettiin tervetulleiksi yli 47 000 osanottajaa ja 147 valtionpäämiestä. En tiedä, kuinka monen maan puolesta Pariisin ilmastosopimuksen teksti hyväksyttiin. Vapaa tietosanakirja Wikipedia kertoo: ”Pariisin ilmastokokoukseen osallistui 195 Yhdistyneisiin kansakuntiin kuuluvaa maata.” Ei tuo luku ihan tarkka ole; YK:n jäsenvaltioitakin kun on 193. Eikä luku ole ratkaisevakaan, sillä sopimus tulee vielä allekirjoittaa ja ratifioida.

Pariisin ilmastosopimuksen voi käydä allekirjoittamassa virka-aikana YK:n päämajassa osoitteessa 405 East 42nd Street, New York, NY, 10017. Allekirjoitusaikaa on vuosi 22.4.2016–21.4.2017. Sopimus tulee kansainvälisesti voimaan, kun sen on ratifioinut vähintään 55 osapuolta, joiden yhteenlaskettu päästömäärä edustaa vähintään 55 prosenttia maapallon kasvihuonekaasupäästöistä. Maiden alustavien päästöjenvähennyssuunnitelmien perusteella 55 prosentin tavoite on helppo.

Pariisin ilmastosopimus on laillisesti sitova, mutta sen rikkomisesta ei seuraa suoraan rangaistuksia. On kuitenkin ilmeistä, ettei mikään merkittävämpi valtio ilkeä tai rohkene rikkoa sitä.

Valtioidenkin sitoumukset tuppaavat kestämään sen ajan, kun muste sopimustekstin alla ei ole ehtinyt kuivua. Eikö ole uskottavaa? Suomen valtion kuluvan vuoden budjetissa kehitysyhteistyömäärärahojen taso on nykyhallituksemme leikkausten jälkeen 0,35 prosenttia suhteessa bruttokansantuloon. Tämä 0,35 prosenttia on puolet tavoitteesta, johon Suomen valtio on sitoutunut. YK:n 25-vuotisjuhlaistunnossa vuonna 1970 OECD:n jäsenmaat sopivat pyrkimyksestä antaa kehitysapua 0,7 prosenttia BKTL:sta. Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston vuonna 2005 tekemään päätökseen. Sen mukaan jäsenmaiden tulee saavuttaa kehitysrahoituksessa 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.

Vuosi 2015 on jo historiaa. Vuonna 2020 tarkastellaan ensimmäisen kerran, kuinka Pariisin ilmastosopimus alkaa toteutua.

Chamberlain oli väärässä. Toivottavasti minäkin!

Terho Poutanen 16.1.2016