Kymmenen puulajia, jotka järisyttävät yleissivistystä

Käyttäjän tepo kuva

Yleissivistyksen nykysuomalaiset saavat peruskoulussa ja lukiossa. Yleissivistykseen kuulunee ainakin muutaman puulajin tunnistaminen. Riittävätkö mänty, kuusi ja kataja? Vai eikö kymmenenkään riitä?

Suomen metsissä luonnonvaraisesti kasvavat yleisimmät puulajit ovat myös kansantaloudellisesti tärkeimmät: (1) mänty, (2) kuusi ja koivut eli (3) rauduskoivu ja (4) hieskoivu. Onhan ne tunnettava ja eri koivulajit ainakin tiedettävä.

Havupuista on syytä tunnistaa männyn ja kuusen lisäksi ainakin (5) kataja mutta myös (6) lehtikuusi; lehtikuusi edes suvulleen. Siperianlehtikuusen tavoin rautatieasemiemme puistoihin [sellaisia todella oli!] 1800-luvun lopulla tuodut (7) sembra ja (8) pihta ovat nekin sittemmin saaneet Suomeen keskieurooppalaiset rinnakkaislajinsa.

Koivujen lailla peruslehtipuitamme ovat lepät, (9) harmaaleppä ja (10) tervaleppä. Yleisiä, helposti tunnistettavia lehtipuita ovat (11) haapa ja (12) raita, joiden sukulaisia ovat poppelit ja lukuisat pajut. Viimeksi mainituista (13) terijoensalava on omannäköisensä ja koristepuuna tuttu. Alkukesällä oloissamme suorastaan trooppisen upeasti kukkivat tuomi (14) ja pihlaja (15). Niin sanottuja jaloja lehtipuitamme ovat (16) tammi, (17) vaahtera ja (18) lehmus, jotka kaikki ovat yleisempiä piha- ja puistopuina kuin luonnossa; tosin ainakin lehmus useimmiten eri lajina.

Jos yleissivistykseen kuuluu tuntea luonnovaraiset lehtipuumme (18) saarni ja (19) jalava, edes sukuna, alussa mainittu kymppi tuplaantuu.

Miksi moinen puupohdinta? Ylen A-studiossa (23.5.) keskusteltiin siitä, millainen tulevaisuuden ylioppilastutkinnon tulisi olla. Kevään ylioppilas Venla Kinnusen mukaan yleissivistykseen ei nykyisin kuulu kymmenen eri puulajin luetteleminen. Onko SLL:n hallituksen jäsenenä esitelty Venla Kinnunen yleissivistyksen asiantuntija? [SLL tässä yhteydessä on Suomen Lukiolaisten Liitto.]

Terho Poutanen 25.5.2016