Setri vai sembra?

Käyttäjän tepo kuva

Inkeriläiset, jotka epäluotettavina kansanvihollisina 1930-luvulla oli karkotettu kotikonnuiltaan Siperiaan, pureksivat Dudinkan piirissä ”seetripuun siemeniä”. Tuon kertoo Jari Tervo romaanissaan. Eihän Jenisein varrella kasva seetrejä, eikä setrejä! Ei niin, mutta tuohon on selitys.

Siperialainen mäntylaji, jonka siemeniä syödään, on tietenkin sembra. Se tunnetaan Venäjällä myös nimellä ”Sibirsky kedr”, siperialainen setri. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kansan antama eliölajin nimi ei sovi tiedemiesten keksimään ja käyttämään taksonomiaan.

”Kedr” lienee samaa perua kuin toisen havupuusuvun eli setrien tieteellinen Cedrus-nimi. Sen taustalla on kreikan ”kédros”, millä aikanaan, ennen eliölajien tieteellistä luokittelua, lienee tarkoitettu katajaa. – Viroksi, jonka puhujia myös kuljetettiin Siperiaan, ei kylläkään Tervon romaanissa, siperiansembra on ”Sibiri seedermänd”, Siperian setrimänty.

Siperiansembra tuli meillä Suomessa tutuksi rautatieasemien puistoissa – ainakin niillä rataosilla, jotka rakennettiin suuriruhtinaskunnan aikana. Sembran siemeniä on kutsuttu pähkinöiksi, joita ne eivät ole, koska paljassiemenisillä havupuilla ei voi olla pähkinöitä! Joka tapauksessa näitä ”pähkinöitä” syötiin Suomessa ihan nälkään pulavuosina 1860-luvun jälkeen.

Kaukaa idästä meille vaellusuosinaan päätyvät pähkinähakit löytävät aina yksittäisetkin sembrat, ja sembroista löytää lintuharrastaja pähkinähakit varmimmin. Hakeille sembraksi kelpaa myös koristepuuna viljelty peuke. Makedonianmännyllä (Pinus peuce) on pitkät neulaset kuten sembralla, mutta kävyt ja siemenet samoin koko puun muoto ovat sitten aivan omanlaisiaan.

Siperiansembran ja pähkinähakin lailla itäisiin tuttavuuksiin Suomessa kuuluvat myös siperianlehtikuusi, pähkinänakkeli ja kirjosiipikäpylintu. Niiden tarinat ovat kuitenkin sembra–hakki-yhteydestä hiukan poikkeavia.

Terho Poutanen, Arona 21.2.2017