Oliko huussikirja ennen vessakirjaa?

Käyttäjän tepo kuva

”Jukka Viikilä on vessakirjojen erikoismies”, kertoi aamun lehti kulttuurisivuillaan.

”Kirjahylly vessassa on kodin tärkeimpiä keksintöjä.” Kun suomalaiset vielä lukivat kirjoja, jokaisessa kodissa oli muuan tärkeä, nykyisin harvinaiseksi (?) käynyt huonekalu. Muistamme, minkälaisen paineen alle joutui aikanaan kulttuuriministerimme Tanja Karpela, kun hänen kotoaan puuttui kirjahylly. Asia korjaantui , kun ”Karpela kertoi eilen IS:lle, että hänen miesystävänsä, Euroopan investointipankin pääjohtaja Sauli Niinistö lähtee ostamaan hänelle vihdoin ja viimein kirjahyllyn" (Ilta-Sanomat 11.11.2003).

Onko tuo välttämätön huonekalu siirtynyt olohuoneesta WC:hen? Vessakirja on asiantuntijan mukaan teos, ”jota lukee suurella mielenkiinnolla, mutta jonka voi jättää kesken koska tahansa”. Vessan kirjahylly voi siis täyttyä monenlaisista kirjoista. Vain lukijaansa koukuttava romaani puuttuu joukosta.

Paljon mielenkiintoisia kysymyksiä herää: Mitä meillä oli ennen vessakirjaa? Kumpi oli ensin, huussikirja vai vessakirja? Onko huussissa ollut ennen kirjahyllyä lehtihylly? Oliko Pulsan aseman keisarillisessa, hyvin varustellussa mukavuuslaitoksessa kirjahyllyä tai edes huussikirjaa? Venäjänkielistä?

Kuinka paljon huussi- tai vessakirja on auttanut kansaamme sivistymään? Kirjathan ovat sivistyksemme a ja o. Vai onko se vain kirjasivistystä? – En osaa vastata.

J.K. Kävin aamupäivällä kesämökilläni ja kahlasin lumessa huussiin: Kirjahyllyä ei ollut, mutta seinällä roikkui Dassboken. ”En nödvändig bok”, ruotsalaista ammattikirjallisuutta siis. Se jäi epäselväksi, mitä kannen mainoslause ”Nu 20 % mer” mahtoi tarkoittaa. – Ehkä huussi ei olekaan vain paikka, missä ihminen tyhjentää peräsuolensa.

Terho Poutanen, Imatra 31.3.2018

Viite:
Juhani Karila: Huolellisia mietelmiä (Kirja-arvostelu). – Helsingin Sanomat Kulttuuri 31.3.2018 C 8.